Vastuullisen tieteen potkuri

Uutiset   27.2.2020 9.51   Päivitetty 18.3.2020 8.55

Mitä tarkoittaa vastuullinen tiede ja miten sitä voidaan edistää? Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteydessä toimivat Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Julkaisufoorumi ja Avoimen tieteen koordinaatio työskentelevät yhdessä vastuullisen tieteen puolesta, tai potkurina, kuten toimintaa kuvataan. Vastuullisuus on kaikille yhteinen arvo ja tavoite, joka yhdistää toimintoja.

Henriikka Mustajoki on pyöritellyt jo pitkään niin mielessään kuin paperillakin vastuullisuuden käsitettä. Mustajoki toimii avoimen tieteen kehittämispäällikkönä Tieteellisten seurain valtuuskunnassa (TSV) ja on yksi keskeinen toimija tiedepolitiikan kentällä, jonka tavoitteena on vastuullisen tieteen edistäminen Suomessa. Keskusteluja vastuullisuudesta on käyty myös kollegojen ja tiedeyhteisön muiden toimijoiden kanssa.

– Vastuullisuuden käsite on haasteellinen, koska sitä ei voi palauttaa yksiselitteiseen määritelmään, vaan se elää käyttäjän ja käyttötapojen mukaan. Ehkäpä onkin helpompi puhua asiasta negaation kautta, eli pohtia, mitä on vastuuton tiede tai vastuuttomasti tehty tutkimus, Mustajoki toteaa.

Mustajoen näkemyksen mukaan vastuullisuus on tieteen eetoksen keskeinen osa, jossa kaikki tutkijat ja tiedetoimijat haluavat olla mukana. Kukaan ei halua esimerkiksi tehdä vastuuttomasti tehtyä tutkimusta tai julkaista vastuuttomasti. Mustajoki jatkaa:

– Joku voi olla haluton tekemään esimerkiksi avointa tiedettä, mutta hän ei halua olla vastuuttoman tieteen puolestapuhuja. Vastuullisuuden käsite huokuu positiivisia arvoja. Se on myös joustava ja epämääräinenkin, mikä mahdollistaa sen monenlaisen käytön.

Vastuullisuutta TSV:ssä edistävät henkilöt seisovat kirjahyllyn edessä.

Vastuullisuuden parissa työskentelee TSV:ssä ja sen yhteydessä toimivissa neuvottelukunnissa runsaslukuinen joukko henkilöitä, ja kuvassa on osa heistä. Eturivissä vasemmalta: suunnittelija Eeva Savolainen (Julkaisufoorumi), pääsihteeri Sanna Kaisa Spoof (TENK), kehittämispäällikkö Henriikka Mustajoki (Avoimen tieteen koordinaatio). Takarivissä vasemmalta: suunnittelija Ilmari Jauhiainen (Avoimen tieteen koordinaatio), pääsihteeri Reetta Kettunen (TJNK) ja suunnittelupäällikkö Janne Pölönen (Julkaisufoorumi).

Mitä siis vastuullinen tiede on? Mitä sillä TSV:ssä tarkoitetaan? Ja mikä on ajanut TSV:n puhumaan vastuullisesta tieteestä aina siinä määrin, että neljä TSV:ssä ja sen yhteydessä toimivaa tahoa siirtyvät yhteisen Vastuullinen tiede -verkkosivustoperheen alle?

Vastuullisen tieteen kysymykset eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niistä on puhuttu niin kansainvälisesti kuin kansallisesti useilla areenoilla. Suomalaisen vastuullisuuden perustaa on ollut luomassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) vuonna 1994 laatima HTK-ohje (Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa, uusin versio on vuodelta 2012), jota kaikki tutkimusorganisaatiot ovat sitoutuneet noudattamaan. Toinen merkittävä edistysaskel vastuullisuuden edistämisessä on ollut opetus- ja kulttuuriministeriön tuella perustettu Vastuullinen tiede -hanke, jota TENK ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) ovat koordinoineet vuodesta 2015 asti.

– Luottamus tieteeseen perustuu luotettavaan tiedon tuottamisen tapaan, tiedon läsnäoloon yhteiskunnassa ja hyvään tapaan käyttää tutkittua tietoa. Nämä isot teemat yhdistyvät vastuullisuus-termissä, osana avoimen tieteen teon kulttuuria.  Vastuullinen tiede -hanke mahdollisti teemojen konkreettisemman käsittelyn ja viestinnän, avaa TJNK pääsihteeri Reetta Kettunen.

Hankkeen alusta alkaen oli selvää, että teemana vastuullinen tiede yhdistää TSV:tä ja sen yhteydessä toimivia tahoja.

Tällä hetkellä vastuullisuus lomittuu opetus- ja kulttuuriministeriössä osaksi laajempaa pyrkimystä kohti tasa-arvoa, kestävää kehitystä ja tieteen vaikuttavuutta. Kyse ei siis ole selvärajaisesta tai yksittäisestä asiasta, vaan tiedettä ja tutkimusta lävistävästä eetoksesta, jonka parissa TSV:ssä ja sen yhteydessä toimivissa neuvottelukunnissa tehdään työtä.

Toimintaa ohjaa uusi ajattelutapa

Vastuullisen tieteen ajatuskehikko kokoaan yhteen tutkimusetiikan, tiedeviestinnän, tieteen avoimuuden ja arvioinnin teemat ja sen, miten ne käsittelevät tieteen vastuullisuuden teemoja rinnakkain. Vastuullisesta tieteestä puhutaan yksiköitten ja eri toimijoiden sijasta enenevissä määrin myös yhdessä. Uuteen ajattelutapaan sisältyy halu tuoda yhteen TSV:ssä tehtyä vastuullisen tieteen edistämistyötä ja voimistaa toimijoiden ääntä. Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Julkaisufoorumi ja Avoimen tieteen koordinaatio haluavat, että yksittäisen toimijan ääni voimistuu osana vastuullisen tieteen yhteistä äänitorvea. Päämääränä on tehdä näkyväksi, että nämä eri toimijat puhuvat samasta asiasta, joskin eri tulokulmista, ja toimivat yhdessä vastuullisuuden edistämiseksi tieteessä ja tutkimuksessa.

Neuvottelukunnat, Julkaisufoorumi tai Avoimen tieteen koordinaatio eivät ole katoamassa minnekään. Kyse on itsenäisistä ja omien erityiskysymysten parissa operoivista toimijoista. Vaikka jatkossa toimijoiden tavoitteena on lisätä yhteistyötä ja puhua tieteen vastuullisuudesta yhdessä, on niillä edelleen omia, itsenäisiä tehtäviä ja vastuita. Esimerkiksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta jatkossakin käsittelee tiedevilppeihin liittyvät prosessit itsenäisesti ja Julkaisufoorumin paneelit työstävät tieteellisten julkaisukanavien arvioinnin ja luokittelun. Toimijat kuitenkin jakavat yhteisen tavoitteen, joka on vastuullisen tieteen edistäminen Suomessa.

Vastuullisuuden ulottuvuudet

Yhteisissä keskusteluissaan TENK, TJNK, Julkaisufoorumi ja Avoimen tieteen koordinaatio ovat havainnollistaneet roolejaan laivan potkuri -metaforan avulla. Ydin, joka pyörittää potkurin lapoja, on vastuullisuus. Vastuullisuus on kaikille yhteinen arvo ja tavoite. Neljä lapaa tekee erilaisia asioita, osittain hyvinkin itsenäisesti, mutta samaa vastuullisuuden tavoitetta kohti, samansuuntaisesti ja yhteistyössä. Kun yhteistyö toimii, porskuttaa laiva eteenpäin vastuullisuuden merellä. Metafora voi tuntu kliseiseltä, mutta on varsin kuvaava.

Graafinen kuva, jossa nelilapainen potkuri. Potkurin keskiössä lukee vastuullinen tiede, ja kussakin lavassa lukee sanat tiedeviestintä, tutkimusetiikka, arviointi ja avoimuus.

Kun tieteen ja tutkimuksen vastuullisuutta lähtee purkamaan osiin, sen voi tehdä useammalla eri tavalla. Yksi tapa on hahmottaa asiaa tutkimuksentekoprosessin vaiheiden kautta. Tällöin vastuullisuutta voidaan tarkastella 1) osana tutkimuksen tekemisen käytäntöjä, 2) osana tutkimuksen julkaisuprosessia, 3) osana tutkimuksen jalkauttamista osaksi yhteiskuntaa ja 4) osana tutkimuksen arviointi- ja rahoitusprosesseja.

TSV:n ja neuvottelukuntien tekemässä työssä edistetään vastuullisuutta näillä jokaisella osa-alueella ja tiedon elinkaaren vaiheessa. Tutkimusetiikalla ohjataan ennen kaikkea sitä, että tietoa tuotetaan ja tehdään vastuullisesti. Näin tutkijoilla on tiedossa tavat tehdä tutkimusta vastuullisesti ja velvoite tietyissä tapauksissa saada ennakkoarvio tutkimuksen eettisyydestä.

Moni TSV:n toiminta tähtää tiedejulkaisemisen mahdollistamiseen sekä tutkimustulosten levittämiseen tutkimusyhteisössä ja laajemmin yhteiskunnassa. Kotimaisen tiedejulkaisemisen kentällä vastuullisen tiedejulkaisemisen merkkinä toimii TSV:n vertaisarviointitunnus, jota käyttää jo yli 200 kotimaista tieteellistä julkaisusarjaa ja kirjakustantajaa. Tiedeviestintä suuremmalle yleisölle ja osaksi päätöksentekoa on osa-alue, jonka edistämiseksi etenkin Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta työskentelee. Tiedeviestintää tulee edistää, jotta tutkittu tieto ei jäisi vain tutkijayhteisön saataville ja tieteen yhteiskunnallinen vastuu toteutuisi.

Vastuullista arviointia on TSV:llä edistänyt erityisesti Julkaisufoorumi, jonka tuottama tiedelehtien- ja kustantajien laatuluokitus mahdollistaa esimerkiksi ihmistieteissä tärkeiden, kotimaisilla kielillä julkaistujen tutkimusten huomioon ottamisen yliopistojen rahoituksessa. Luokitus myös auttaa tutkijoita tunnistamaan laadukkaita julkaisukanavia ja välttämään vastuuttomasti, ilman luotettavaa vertaisarviointia, toimivia tiedelehtiä ja kustantajia. Samalla Julkaisufoorumi on kehittänyt ohjeistusta laatuluokituksen käyttöön erilaisissa tutkimuksen arvioinneissa.

Avoimen tieteen kysymykset lävistävät kaikkia tiedon elinkaaren ja tutkimuksenteon vaiheita, koska avoimuutta lisäämällä pyritään edistämään muun muassa tiedon tuottamisen avoimuutta, tiedon saavutettavuutta ja arvioinnin läpinäkyvyyttä.

Miten määritellä tarpeeksi vastuullinen?

Kuten jo todettua, vastuullinen tiede ei ole selkeä, valmiiksi määritelty asia vaan joustava ja laajalle levittäytyvä ajattelu- ja toimintatapa. Kun kyseessä on monitahoinen asiakokonaisuus, on myös vastuullisuuden määrän määritteleminen ja mittaaminen hankalaa.

Avoimen tieteen koordinaation parissa työskentelevä Mustajoki ehdottaa asian lähestymistä raja-arvojen kautta. Suomessa tieteen avoimuuden arvioinnissa on käytössä niin sanottu avoimuuden kypsyystasoarviointi, jonka avulla opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa avoimuuteen liittyvien toimien kehitystä. Käytännössä selvityksen tuloksena on metriikkaa, joka kertoo tieteen avoimuuden tilasta ja suunnasta Suomessa. Luomalla vastaavanlaisia raja-arvoja laajemmin tieteen vastuullisuuden osa-alueista voidaan vastuullisuuden kehitystä seurata tarkemmin ja kehittää johdonmukaisemmin.

Julkaisufoorumin suunnittelupäällikkö Janne Pölönen nostaa esiin hankaluuden, joka erilaisiin raja-arvoihin, kriteereihin ja standardeihin väistämättä aina liittyy. Esimerkiksi avoimen tieteen kohdalla eri toimijoilla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä avoimuuden kriteeri on oikea tai riittävä. On olemassa erilaisia tasoja ja rekisterejä, jotka määrittelevät avoimuuden eri perustein.

Lisäksi eri tieteenaloilla on erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia edistää esimerkiksi tutkimusaineistojen avoimuutta: big data ilmastosta ja etnografiset aineistot lääkäri–potilas-kohtaamisista ovat aineistotyyppeinä niin erilaisia, että niihin olisi väärin soveltaa samanlaisia standardeja. Myös kysymys tekijyydestä on hyvin erilainen, jos verrataan tuhannen ihmisen kollektiivisesti tuottamaa dataa ja yhden tutkijan tekemää haastatteluaineistoa. Saman standardin soveltamisen mahdottomuus koskee myös julkaisemista: kaikilla aloilla korkeatasoisin tutkimustuotos ei ole välttämättä artikkeli kansainvälisessä tiedelehdessä, vaan myös kansallinen tieteellinen kirja voi olla merkittävä tiedejulkaisu.

Yksi standardi ei siis päde kaikissa tapauksissa. TSV:n tehtävä onkin tehdä selkoa tutkimusalojen erilaisista lähtökohdista, joita esimerkiksi tutkimuksen avoimuuteen tai arviointiin liittyy, ja sovitella eri tarpeiden välillä. Joskus se tarkoittaa pienimmän yhteisen nimittäjän löytämistä ja sen pohjalta etenemistä vastuullisuuden määrittelemiseksi. TSV:llä esimerkiksi Avoin tiede ja Julkaisufoorumi fasilitoi ja mahdollistaa näiden tärkeiden keskustelujen käymistä tiedeyhteisössä ja tarjoaa ratkaisuja eri tieteenalojen tarpeista nouseviin ristiriitoihin, joita väistämättä nousee esiin.

Kuva vedenpinnasta, ja sen päällä teksti vastuullinen tiede ja taustalla sanapilvenä vastuullisuuteen kuuluvia avainsanoja kuten tutkimusetiikka, avoimuus, arviointi, tiedeviestintä.

On kuitenkin todennäköistä, että mitään lopullista määritelmää vastuulliselle tieteelle ei tulla löytämään, vaan yhteisen näkemyksen saavuttaminen vaatii jatkuvaa yhteisen määrittelyn ja kriteeristön työstöä. Vastaavalla tavalla kuin lainsäädäntö vaatii ajoittaista päivittämistä, on sama työ tehtävä myös tieteen vastuullisuuden määrittelemisen kanssa. Vain kehittämällä ja uusiin tarpeisiin vastaamalla vastuullinen tiede pysyy uskottavasti vastuullisena ja kestävänä, ja oleellista siinä on jatkuva keskustelu tutkimusyhteisön kanssa.

Vastuullisen tieteen kysymykset ovat aina tieteen kysymyksiä

Vaikka vastuullisuudesta on nyt päätetty puhua ikään kuin itsenäisenä kokonaisuutena, ei kyse ole uudesta asiasta. Vastuullisuus on keskeisesti osa tiedettä jo itsessään. Vastuullisesta tieteestä voidaan puhua välineenä esimerkiksi vaikuttavuuden näkökulmasta, jolloin vastuullisuuden ajattelumallissa luvataan vastuullisesti tehdyn tutkimuksen olevan yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa kuin vähemmän vastuullisesti tuotetun tiedon. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jos vastuullisuus tällä tavalla välineellistetään, kapeuttaa se merkittävästi vastuullisuudesta käytyä keskustelua: tällöin emme enää puhu tieteestä siinä merkityksessä, jossa tieteen ytimeen erottamattomana osana kuuluu vastuullisuus. Voisikin todeta, että vastuuttomasti tehty tutkimus ei ole tutkimusta lainkaan.

Vastuullisuus siis on tieteessä kynnyskysymys, joka vaatii vahvistamista ja jota on kannattavaa edistää.

Yhteistyössä vastuullisen tieteen edistäminen taipuu moneen

Yhteistyötä eri toimijoiden välillä on ollut ennenkin, mutta sitä on viime aikoina tehty tietoisemmin ja vastuullisuusteemaa korostaen. Yksi TSV:n vastuullisen tieteen yhteistyön ylpeydenaiheista on Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloite. Sen tavoitteena on tieteen monikielisyyden edistäminen, jotta tutkimustieto olisi sekä kansainvälisesti että paikallisesti saavutettavaa ja vaikuttavaa. (Aloitteen menestyksekkäästä taipaleesta voi lukea TSV:n aikaisemmasta uutisesta.)

Graafinen kuva, jossa keskellä lukee Helsinki initiative on multilingualism ja ympärillä puhekuplia, jossa on eri kielillä sana hei; hallo, salut, hi, cia, hej, hola.

Ajankohtaisin yhteistyössä tehdystä vastuullisen tieteen saavutuksista on Etiikan päivässä 18.3.2020 julkaistava suositus vastuulliseen tutkijanarviointiin. Samalla on päivitetty TENK:n suositus tutkijan ansioluettelomalliksi sekä Julkaisufoorumi-luokituksen käyttöohje, jotka myös julkaistaan samassa tilaisuudessa. Suomi on näin Hollannin lisäksi ainoa eurooppalainen valtio, jolla on aukikirjoitettu ohjeistus tutkijan vastuulliseen arviointiin.

Vastuullisuuden edistäminen on ollut TSV:ssä ja sen yhteydessä toimivissa neuvottelukunnissa jo pitkään sanoitettuna, ja nyt siitä halutaan puhua vielä painokkaammin. Jo olemassa toteutuneet projektit ovat osoittaneet, että yhteistyössä pyörivät potkurin lavat työntävät laivaa menestyksekkäästi eteenpäin.

Lue lisää aiheesta

Voit tutustua tieteen vastuullisuuteen lisää lukemalla Arto Mustajoen, Henriikka Mustajoen ja Ülle Mustin artikkeliin uusimmassa Tieteessä tapahtuu -lehden artikkelissa (1/2020).

Uutista varten haastateltiin Avoimen tieteen kehittämispäällikkö Henriikka Mustajokea, Julkaisufoorumin suunnittelupäällikköä Janne Pölöstä, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettusta ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteeri Sanna Kaisa Spoofia.

Teksti: Kaisa Kivipuro