Kuva: Petteri Kivimäki / Jyväskylän yliopisto.

Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) hallituksen uutena puheenjohtajana on aloittanut Petri Karonen, joka on Suomen historian professori Jyväskylän yliopistossa. Hän seuraa tehtävässä Helsingin yliopiston professori Ulla-Maija Forsbergia. Kysyimme Karoselta kolme kysymystä.

Missä tieteellisissä seuroissa olet toiminut?

Olen toiminut erityisesti Suomen Historiallisessa Seurassa ja Suomalaisessa Tiedeakatemiassa. Sen lisäksi olen jäsenenä puolessa tusinassa alani yhdistyksessä ja seurassa.

Minulla on myös joitakin tiedehallintoon ja -rahoitukseen liittyviä luottamustehtäviä ja muita vastuutehtäviä. Toimin esimerkiksi Suomen Akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana vuosina 2022–2024.

Minkälaisia asioita haluat TSV:n hallituksen uutena puheenjohtajana tuoda esiin tai mihin haluat keskittyä?

TSV:n asema suomalaisessa tiedekentässä on jo pitkään ollut merkittävä. Sen roolia tulee entisestään vahvistaa, sillä tieteellisesti koetellun tutkitun tiedon painoarvo kasvaa näinä moninaisten myllerrysten aikoina. TSV pystyy itsenäisenä tieteen edistäjänä tukemaan tieteellisten seurojen toimintaa ja kokoamaan ne yhteen tieteen ja yhteiskunnan parhaaksi.

Tieteen autonomia ja perustutkimus ovat prioriteetteja, sillä niiden avulla pystytään ennakoimaan, vaikuttamaan ja selittämään prosesseja ja ilmiöitä, jotka tapahtuvat yhteiskunnissa ja yhteisöissä. Samalla on kannustettava eri tieteenalojen tutkijoita aitoon vuoropuheluun sekä toistensa että suuren yleisön kanssa.

Tieto lisää ymmärrystä, ja kriittisesti asioita eri näkökulmista tarkastelevat yksilöt ovat merkittävä voimavara kansanvaltaisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen ja opetuksen nykyistä parempi resurssointi on varmistettava juuri siksi, että kunnianhimoiset suunnitelmat suomalaisten koulutustason noususta pystytään toteuttamaan.

Miten näet historioitsijana tieteen merkityksen kriiseissä?

Kriisin laadusta riippumatta tieteen rooli on osoittautunut ratkaisevaksi, sillä vain lähestymistavat, jotka perustuvat koeteltuun tietoon ja kokonaisvaltaiseen näkemykseen, auttavat löytämään ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Aiempien kokemusten ja toimintatapojen hyödyntäminen auttavat analysoimaan erilaisia tilanteita ja selviytymään vaikeuksista, vaikka varsin usein ”tilanteen ollessa päällä” pikaratkaisut ovatkin saaneet vallan.

Vaikka maailma muuttuu, tietyt peruslainalaisuudet ovat usein pysyviä tai ainakin pitkäkestoisia. Yleisesti tieteilijöiden perusominaisuus, kriittinen ja ongelmakeskeinen menetelmä, helpottaa erottamaan toden ja epätoden toisistaan. Ylipäätään yhteiskunnan ja sen jäsenten sietokyvyn vahventamiseen ja ylläpitoon tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä, joka tarkoittaa halua ja kykyä tarkastella asioita laaja-alaisesti eri näkökulmista.

Yleinen lähdekriittinen tapa havainnoida maailmaa tulee tulevaisuudessakin säilyttää, ja toivottavasti sitä syvennetään. Pelkillä valheilla tai puolitotuuksilla ei pystytä loputtomasti johdattamaan ihmisiä harhaan.

Petri Karonen

• Syntynyt Janakkalassa vuonna 1966, asuu Helsingissä
• Työskennellyt Jyväskylän yliopistossa vuodesta 1991, Suomen historian professori vuodesta 2003
• Tutkijana kiinnostunut erityisesti Suomen ja muun maailman kohtaamisesta pitkällä aikavälillä
• Tutkinut muun muassa Ruotsin ja Suomen yhteistä historiaa, rikollisuutta, talouselämän muutosta, korruptiota ja huonoa hallintoa sekä historiankirjoituksen historiaa 1500-luvulta nykypäiviin saakka
• Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksen varajäsen vuosina 2016–2018 ja hallituksen jäsen vuodesta 2019
• Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen vuodesta 2021
• Tunnustuksia muun muassa Svenska Kulturfondenin Eino Jutikkala -palkinto vuonna 2000, Suomalais-ruotsalaisen Kulttuurirahaston kulttuuripalkinto vuonna 2006, Jyväskylän yliopiston kirjaston valitsema Kirjasieppo vuonna 2012, Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki vuonna 2015 ja Suomen Tiedeseuran professori Theodor Homénin palkinto isänmaan historian tutkimuksesta vuonna 2022
• Vapaa-ajalla kiinnostunut muun muassa taidehuutokaupoista, vanhoista esineistä, kuntoilusta, teatterista ja 80-luvun populaarimusiikista