Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) syksyllä 2020 äänittämien Tiedeklubi-podcastjaksojen tekstivastineet on julkaistu. Jaksossa Tutkittu tieto kuuluu kaikille! keskustellaan tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäen elämäntyöstä, ilmastonmuutoksesta, tieteestä ja tiedonjulkistamisesta sekä yleistajuisen tiedekirjoittamisen merkityksestä. Lue jakson tekstivastine alta tai kuuntele jakso Tiederadio-kanavalla SoundCloudissa tai Spotifyssa.

Kuva: Unsplash.

Tekstivastine: Tutkittu tieto kuuluu kaikille!

Jakke Holvas: Tervetuloa kuuntelemaan Tiedeklubia ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan järjestämää keskustelua tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäen kanssa. Kerron pari sanaa itsestäni: minä olen Jakke Holvas, Ylen toimittaja ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta on tiede- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, joka jakaa muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkintoja. Me juttelemme tässä nyt Riston kanssa, sillä syksyllä 2020 Risto Isomäelle myönnettiin elämäntyöstä tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Tervehdys Risto.

Risto Isomäki: Hei!

Jakke Holvas: Keskustelemme koronan takia etäyhteydellä. Tyttäreni vastikään koronan kourissa oli sängyssä muutaman päivän ajan kovassa kuumeessa ja päänsäryssä ja häneltä katosi makuaisti. Sinun viimeisin kirjasi on nimeltään Mitä koronaepidemian jälkeen? ja siitä luin, että koronaan todennäköisesti oli syynä tämmöinen asia, että pieni osa varakkaampia kiinalaisia halusi välttämättä syödä harvinaisten villieläinten lihaa. Kysyn sinulta nyt ensimmäisenä, että jos Kiinassa ruokatoreilla käsitelty villieläimen liha saa aikana sen, että tyttö Suomessa Vantaalla kaatuu ihan voimattomana sänkyyn, niin mistä sinun mielestäsi kertoo tällainen kaukovaikutus ja mitä se sanoo nykymaailmasta?

Risto Isomäki: Tuo makuaistin katoaminen on ilmeisesti kaikista tyypillisimpiä koronan oireita…Mutta tämä, mistä puhuit, kertoo ennen kaikkea siitä, että maailma on nykyään pelottavan verkottunut. Kun lähdimme innoissamme rakentamaan tällaista täysin globalisoitunutta maailmaa ja globaalia maailmantaloutta muutama vuosikymmen sitten, niin julkisessa keskustelussa eniten painoa saivat kaikki nämä taloudelliset hyödyt, joita siitä saattaisi seurata. Mutta emme halunneet ehkä yhtä paljon miettiä kaikkia niitä haittoja ja riskejä, joita se kasvattaa. Sillä sen seurauksena, että maailma on tällä tavoin tiiviimmin kietoutunut yhteen, tartuntatauti, joka lähtee liikkeelle oikeastaan mistä tahansa…nykyisen massiivisen matkustamisen seurauksena voi olla hetken päästä läsnä kaikkialla. Taudin aiheuttajat ovat ennenkin olleet kovia kulkemaan, mutta tämä ilmiö on kärjistynyt viime vuosikymmeninä.

Jakke Holvas: Kun luin tätä sinun korona-aiheista kirjaa, niin tuli sellainen vaikutelma, että tämä virus itsessään ei ole mikään demonisen tehokas, vaan me ihmiset olemme luoneet maailmassa paremmat olosuhteet koronalle?

Risto Isomäki: Tämä on hirveän tärkeä asia. Meillä on olemassa kymmenen tai kahdenkymmenen eri tarttuvan taudin osalta historiallista todistusaineistoa, joka viittaa voimakkaasti siihen, että erilaiset virukset ja bakteerit pystyvät kehittämään tehokkaammin tarttuvia, nopeammin lisääntyviä, aggressiivisempia ja ihmisten näkökulmasta vaarallisempia kantoja silloin, kun ne pystyvät siirtymään hyvin nopeasti eteenpäin eri isännästä toiseen. Vastaavasti taudinaiheuttajat muuttuvat vähemmän vaaralliseksi ja miedommiksi silloin, kun niiden eteneminen hidastuu tai niillä kestää pidempään siirtyä ihmisestä toiseen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että silloin, jos seuraava isäntä on aina hyvin lähellä, niin sillä, että virus tappaa tämän väli-isäntänsä, niin sillä ei ole tällaista evolutionaarista hintaa, koska se on jo ehtinyt siirtyä eteenpäin. Mutta tällaisissa oloissa kaikkein aggressiivisimmat kannat, jotka lisääntyvät nopeimmin, valtaavat laitumet kokonaan. Eli tällaiset hitaammin lisääntyvät ja miedommat kannat jäävät jälkeen. Mutta sitten, jos taudinaiheuttajan eteneminen hidastuu riittävästi, käy päinvastoin ja nämä aggressiivisimmat karsiintuvat pois. Tämä on dokumentoitu erityisen selvästi influenssan kohdalla. Tämä todennäköisetsi toimii myös koronaviruksen kohdalla, kaikki viittaisi siihen. Mutta tämä näkökulma on mielestäni keskustelussa ja asiantuntijapiireissä hämmästyttävällä tavalla unohdettu tällä hetkellä.

Jakke Holvas: Mikä sinua tällä hetkellä koronassa kiinnostaa, sen leviämisessä tai pysäyttämisessä? Mihin Risto Isomäen katse on nyt tarkentunut, kun ollaan 2020 marraskuussa ja uutisissa on kolmea neljää sataa tartuntaa päivittäin?

Risto Isomäki: Mielestäni kaksi asiaa on tällä hetkellä ylitse muiden. Toinen on se, että missä määrin tämä koronan vaarallisuus soutaa ja huopaa, eli että muuttuuko se eri puolilla maailmaa välillä vaarallisemmaksi ja välillä vähemmän vaaralliseksi, koska näyttäisi käyvän näin. Esimerkiksi Italiassa, silloin kun pandemia alkoi siellä, niin maaliskuussa ja huhtikuussa koronan aiheuttama tapauskuolleisuus oli yli 15 prosenttia. Mutta sitten syyskuussa diagnosoiduista tapauksista 0,3 prosenttia sairastui vakavasti ja heistäkin vain osa kuoli. Ja Italian epidemia-alueiden isoimpien sairaaloiden johtavat infektiotautilääkärit sanoivat silloin, että tämä virus, joka oli vielä keväällä raivokas tiikeri, on nyt karannut kotikissa. Minua hämmästytti tuolloin se, että monet infektiotautien tutkijat sanoivat tuolloin, että ei ole mitään todisteita siitä, että koronaviruksen vaarallisuus olisi heikentynyt. Ja ei ole todisteita siitä, että se olisi muuttanut muotoaan merkittävällä tavalla, koska ei ole löytynyt sellaista mutaatiota, joka olisi todistanut tämän tapahtuneeksi. Tämä meni mielestäni ehkä vähän jo tieteen mystifioinnin puolelle, koska jos Euroopan pahimman epidemia-alueen suurimpien sairaaloiden johtavien infektiotautilääkäreiden keräämää tilastollista aineistoa siitä, että tapauskuolleisuus on pienentynyt, niin jos sitä ei enää lasketa empiiriseksi todistusaineistoksi, niin silloin vähän jo mystifioidaan asioita.

Jakke Holvas: Puhutaan vielä tuonnempana tästä, että kuinka totuutta ja fiktiota sotketaan nykyään, mutta vielä yksi kysymys koronasta, vähän draamaa. Risto Isomäki, uskotko, että jokin nykyistä koronavirusta pahempi pandemia voisi iskeä nykyihmisiin, sanotaan, että tähän sukupolveen, joka nyt elää?

Risto Isomäki: Niin kauan, kuin meidän yhteiskunta on näin hyvässä järjestyksessä, kuin se nyt on, niin meidät pystyvät yllättämään ainoastaan hitaat virukset. Tai sellaiset taudinaiheuttajat, joilla on hyvin pitkä itämisaika, kuten esimerkiksi HIV. Tai sitten sellaiset, jotka ovat jonkin aikaa tarttuvia jo enne kuin ne aiheuttavat näkyviä oireita, kuten tätä nykyinen koronavirus. Kyllä se on edelleen kaikkein pelottavin uhka, että tällainen hyvin aggressiivinen lintuinfluenssa, joka on kehittynyt suurilla, teollisen mittakaavan kanaloissa ja sikaloissa, alkaa levitä ihmisten keskuudessa. Se on se epidemiologinen pahin painajainen. Tällä hetkellä yhteiskunnassa kaikki toimii ehkä paremmin kuin koskaan ennen maailman historiassa ja meidän on aika helppo huomata uudet epidemiat pääsääntöisesti. Tähän asti olemme jopa hämmästyttävissä määrin välttyneet niiltä. Nykyinen koronapandemia on ensimmäinen nopeasti itävän viruksen aiheuttama vakava pandemia sataan vuoteen. Se on aivan uskomaton suoritus. Sanotaan, että jos yhteiskunnan epävakautuvat ilmastonlämpenemisen seurauksena ja meillä on kaoottiset olosuhteet, sähköä on välillä ja välillä ei, tiedonvälitys toimii jotenkuten ja on valtavia pakolaisjoukkoja, niin tällaisissa olosuhteissa meidän on taas hyvin vaikea estää suurta tartuntatautien paluuta.

Jakke Holvas: Kyllä. Risto Isomäki, Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto elämäntyöstä ja näissä palkintoperusteluissa sanotaan, että olet harjoittanut erittäin merkittävää ja pitkäaikaista tiedonjulkistamista. Yli 30 tietokirjaa ja romaania, kirjoja käännetty lähes 20 kielelle. Mistä olet oppinut asioita, mistä hankit tietoa, millaisia julkaisuja seuraat, millaisissa tilaisuuksissa käyt?

Risto Isomäki: Minulla on aika monta eri tiedon hankintatapaa. Olen ollut mukana vuosikymmenien varrella aika monenlaisissa projekteissa ympäri maailman ja niiden kautta minulle on jäänyt verkostoja, joiden kautta saam vinkkejä siitä, että katso tämä, tai oletko huomannut tämän, tämä näyttää tärkeältä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Seuraan säännöllisesti muutamia tiedelehtiä, sekä populaareja että alkuperäisartikkeleita julkaisevia. Aina, kun kiinnostun jostakin asiat, niin tällaiset hakuroboteilla tehdyt tietohaut ovat varmaan kaikille sellainen tärkein yksittäinen tietolähde. Perusmetodini on se, että teen asian yksityiskohdan törkeydestä riippuen joko muutamia tai muutamia kymmeniä hakuja erilaisilla hakusanayhdistelmillä ja käyn läpi 20-30 ensimmäistä artikkelia. Pääsääntöisesti vain hyvin pintapuolisesti, ikään kuin vilkaisemalla, mutta yritän käyttää mahdollisimman monia, pikkuisen erilaisia hakusanoja, jotta saisin esiin myös tiettyä johtopäätöstä tukevien tekstien ohella sellaisia, jotka ovat tämän tietyn oletuksen kanssa ristiriidassa. Jotta en jäisi pyörimään tällaiseen tietoteoreettiseen luuppiin. Tämä on nykyään hyvin helppoa, kun tutkimustuloksia ja kaikenlaista tietoaineisto on olemassa niin suuri määrä, niin nykyisin on hyvin helppo poimia sieltä vain ne artikkelit ja tutkimukset, jotka tukevat jotain tiettyä näkemystä. Kaikista haastavinta on löytää ne tietyn oletuksen tai näkemyksen kanssa ristiriidassa olevat aineistot, erityisesti silloin, kun toivoo, että asiat olisivat jollain tietyllä tavalla.

Jakke Holvas: Tutkimuksesi liittyvät ilmastonmuutokseen, eläinten hyvinvointiin, ympäristöön ja metsiin. Ajattelet toisinaan aika globaalisti, kun kirjastasi löytyy tällainen virke: ”Arvoituksen ratkaisu saattaa löytyä Boliviasta, Benignin tasangolta.” Mietin, että onko sinun hankkimasi tieto sellaista, että joku toinenkin olisi voinut etsiä sen ja selvittää ne asiat?

Risto Isomäki: Totta kai. Luulen, että minulle toisaalta on ollut tietty etuoikeus olla mukana aika monissa jännittävissä ja hyvin erilaisissa kehitysyhteistyöprojekteissa eri puolilla maailmaa. Niissä olen nähnyt hyvin erilaisia kulttuureita ja ekosysteemeitä, ja tavannut sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet opettajina erittäin merkittäviä. Minulla on ehkä aina ollut sellainen kyky hahmottaa kuvioita ja sitä, toimiiko jokin kuvio. Onko esimerkiksi jossain tutkimusmassassa ja sen tuottamissa johtopäätöksissä jotain häikkää, onko tässä jokin ongelma, jonka takia tämä kokonaisuus ei toimi. Olen myös aika hyvä keksimään vaihtoehtoisia ratkaisuja sille, miten jokin asia saattaisi mennä.

Jakke Holvas: No tästä sinun tavastasi jakaa tietoa. Jatkan vielä näistä palkintoperusteista, joissa sanotaan: ”Risto Isomäki on julkaissut kirjan vuodessa viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden ajan. Hänen teostensa lajikirjo on laaja. Joukossa on tieteiskirjallisuutta, romaaneja, esseitä, pamfletteja, oppaita ja tietoa esittelevää tietokirjallisuutta.” Osaat nimenomaan popularisoida tietoa, kerrot esimerkiksi ilmastonmuutoksesta yleistajuisesti. Miten koet, osasitko tämän yleistajuistamisen alusta alkaen vai oppiiko sen vasta ajan kanssa?

Risto Isomäki: Olen aina kirjoittanut hirveän paljon. Jo lapsena kirjoitin romaaneja ja oikeastaan lapsesta asti kirjoittaminen on ollut minulle yhtä helppoa kuin puhuminen, ehkä jopa helpompaa. Se on ollut minulle tapa ajatella ja selkiyttää omia ajatuksia. Minullahan on myös toimittajatausta. Sen jälkeen, kun valmistuin ylioppilaaksi, menin Etelä-Suomen sanomiin toimitusharjoittelijaksi ja olin pääosin Etelä-Suomen sanomien maakuntaosastolla, mikä tarkoitti sitä, että jouduin kirjoittamaan päivittäin ihan hirveästi tekstiä ja toisina päivinä käsittelemään. Luulen, että halu pyrkiä yleistajuiseen esitykseen ja se, että pystyy kirjoittamaan suhteellisen yleistajuista tekstiä, niin se toisaalta tulee siitä, että on harjoitellut sitä kirjoittamista niin pitkään ja toisaalta siitä, että kun tekee työtä toimittajan, niin opetetaan tekemään sillä tavalla. Ilman toimittajan taustaa, sanotaan, että olet työskennellyt virkamiehenä tai tutkijana, niin ennemminkin kaikki kannustavat sinua kirjoittamaan hirveän vaikeaselkoista tai koukeroista. Virkamiehiä ei ehkä suoranaisesti kannusteta siihen, mutta ne joutuvat lukemaan niin hirveät määrät tavattoman koukeroisesti ja huonosti kirjoitettua tekstiä, että se ei voi olla vaikuttamatta kirjalliseen ajatteluun. Tutkijoita sitten taas mielestäni monilla aloilla, pikkuisen vastuuttomalla tai lyhytnäköiselläkin tavalla, rohkaistaan kirjoittamaan hyvin vaikeaselkoista kieltä. Tai…tutkijat liian usein käyttävät tietyn tieteenalan salakieltä korostaakseen omaa arvovaltaansa. Tutkijat joskus tekevät omasta tekstistään läpinäkymätöntä kaikille muille kuin hyvin pienelle joukolle saman alan tutkijoita, jotta se näyttäisi viisaammalta. Tämä on inhimillinen heikkous. Joskus ajatellaan, että jos kukaan ei saa selvää siitä, mitä sanon, niin minua pidetään viisaampana. Tai silloin, kun tutkija ei ole varma omasta statuksestaan tutkijapiireissä, niin hän saattaa peittää epävarmuutensa kirjoittamalla kieltä, jota maallikot eivät ymmärrä. Ja näin ei saisi tehdä. Tarvittaisiin paljon enemmän tutkijoita, jotka kirjoittavat selkeää, ymmärrettävä kieltä.

Jakke Holvas: Olisiko tämä tieteentekijöiden sekavuus sitten osasyy siihen, että tällainen totuuden jälkeinen aika on tullut? Että se tietoteksti on yksinkertaisesti niin kompleksista puuroa, että suuremmat massat hylkäävät sen kokonaan ja ottavat tilalle satuilua?

Risto Isomäki: Tämä totuuden jälkeinen aika on hyvin vakava ongelma. Ongelma olisi paljon pienempi, jos meillä olisi enemmän tutkijoita, jotka kirjoittavat selkeää, yleistajuista analyysia omista ja muiden tutkimustuloksista ja sellaista tekstiä, joka avautuu kaikenlaisille lukijoille. Mutta sanoisin, että tämän totuuden jälkeisen ajan juuret ovat syvemmissä ongelmissa. On muutamia sellaisia asioita, joiden takia ihmiset ovat kokeneet, että sekä tutkijat että poliitikot ovat huijanneet heitä vuosikymmenien ajan ja tämä on lisännyt epäluuloa kaikkia virallisia instituutioita vastaan. Erityisesti valtioita ja hallituksia, mutta myös tiedeyhteisö kohtaan.

Jakke Holvas: Tuleeko sinulle jotain esimerkkejä mieleen?

Risto Isomäki: Luulen, että esimerkiksi Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudella ja sen jälkiseurausten käsittelyllä on ollut tässä merkittävä rooli, se on ollut yksi virstaan pylväs tällä tiellä. Koska Tshernobylin vaikutuksia ja terveydellisiä seurauksia koskevat tutkimustulokset ovat niin tavattoman ristiriitaisia. Toiset sanovat, että kuoli kymmeniä, toiset miljoonia. Monet YK-järjestöt tukivat tällaisia hyvin pieniä lukuja esittäviä tutkimuksia ja länsimaiset tutkijapiirit olivat tällaisten hyvin pienten lukujen takana. Monet tiedeyhteisön organisaatiot puhuvat edelleen, että ei voida varmasti sanoa, että Tshernobylissa tai sen seurauksena kuoli kuin ehkä vain kymmeniä ihmisiä. Ja sitten taas nämä venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten tutkijoiden tiedot olivat hyvin toisenlaisia. Luulen, että monien ihmisten oli vaikea ottaa todesta näitä hyvin pieniä lukuja. MIT:n merkittävän historioitsija Kate Brownin ansiosta on nyt selvinnyt, että näiden länsimaisten tutkimusten käyttämät hienot mallit eivät ole perustuneet oikeastaan mihinkään, koska länsimaisilla tutkijoilla ei ole ollut aavistustakaan, mitä he ovat verranneet mihinkin. --- Meillä oletettiin, että neuvostoliittolaiset hävittivät pahiten saastuneen ruuan, mutta kun ne eivät hävittäneet sitä, vaan ne lantrasivat sitä vähemmän saastuneen ruuan kanssa ja levittivät sen ympäri Neuvostoliittoa. Sellaiset kylät, jotka olivat saastuneet vakavammin, saivat hyvin puhdasta ruokaa, ja ne, jotka olivat ottaneet vastaan pienempiä laskeumia, niin ne saivat sellaista ruokaa, johon oli sotkettu radioaktiivista maitoa ja viljaa. Joissakin tapauksissa, tai hyvin monissa tapauksissa ne ihmiset, joita on pidetty tällaisena vähemmän altistuneena vertailuryhmänä, ovat saaneet suuremman määrän radioaktiivisuutta, kuin ne ihmiset, joiden piti olla tämä vakavasti altistunut ryhmä. Ja kun vertailututkimuksia tehdään tällä tavalla, niin eiväthän ne todellakaan kerro mitään ja ne pienet luvut ovat olleet ehdottomasti liian pieniä.

Jakke Holvas: Jos tämän tyyppistä tiedonvälitystä on, niin ei mikään ihme, että ihmisillä syntyy epäluottamus instituutioiden välittämää tietoa kohtaan.

Risto Isomäki: Luulen, että tämä on ollut yksi syy myös siihen, miten aikoinaan Yhdysvalloissa Flat Earth Societyn jäsenmäärä lähti voimakkaaseen kasvuun. Nykyäänhän Flat Earth Societyssä on Yhdysvalloissa yli 2 miljoonaa ihmistä. Siis 2 miljoona ihmistä on liittynyt järjestöön, joka sanoo, että maapallo on oikeasti litteä, eikä pyöreä.

Jakke Holvas: Ihan totta?

Risto Isomäki: Tämä valitettavasti on totta. Mutta se kertoo siitä, miten syväksi nämä epäluulot valtioita ja tiedeyhteisöjä kohtaan on joissakin piireissä kasvaneet. Samasta ilmiöstä kertovat tietysti nämä toinen toistaan idioottimaisemmat salaliittoteoriat. Esimerkiksi se, että koronavirus tuli Marsista tai että se päästettiin tahallaan liikkeelle, tai että se oli 5G-verkon rakentajien tahallinen operaatio, joka jotenkin liittyy siihen, että kun on koronapandemia, niin on helpompi ajaa 5G-verkko läpi. Vaikka tosiasiassa 5G-verkon rakentaminen on vaikeutunut tässä pandemian aikana.

Jakke Holvas: Risto Isomäki, monella, jotka ovat lukeneet sinun kirjoja, on sellainen havainto, että sinun teksteissä tieto tuo toivoa. Se on aika eri asia, kun sanotaan, että tieto lisää tuskaa tai tieto on valtaa. Tunnistatko tämän kirjojesi sävystä, että ne tuo toivoa? Pyritkö siihen tietoisesti vai tapahtuuko se vahingossa?

Risto Isomäki: Kyllä pyrin siihen myös tietoisesti. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa minusta oli tärkeää herättää ihmisiä ymmärtämään, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyy paljon vakavampia uhkakuvia, kuin mitä on yleisesti ymmärretty. Nyt ollaan tilanteessa, että suurin osa ihmisistä on varmana jo tajunnut tämän ja ne, jotka eivät ole sitä vielä tajunneet torjuvat sen tiedon aktiivisesti tai näistä uhkakuvista puhuminen ei vaikuta tähän ihmisryhmään jatkossakaan ennen kuin tapahtuu jotain riittävän dramaattisista. Koska silloin, kun ihminen haluaa olla ymmärtämättä jotakin, niin siitä on hyvin vaikea päästä läpi. Tällä hetkellä olisi oleellisempaa keskittyä kaikkiin näihin ratkaisumalleihin, koska meillä on nyt se ongelma, että osa ihmisistä, esimerkiksi nuoriso, alkaa masentua ja ahdistua. Ja pitävät tilannetta toivottomana, mitä se ei missään tapauksessa ole. Koska siinä vaiheessa, kun ihminen ajattelee, että mitään ei ole enää tehtävissä, niin silloinhan se ei myöskään enää tee mitään.

Jakke Holvas: Mitenkäs sitten sinun kohdallasi, kun seuraat vaikka jotain Brasilian sademetsien paloja, niin miten pystyt edelleen kirjoittamaan optimistisesti?

Risto Isomäki: Suuria tappioitahan tulee väistämättä ja niitä on tullut koko ajan. Olen ollut tämän asian kanssa tekemisissä niin hirveän pitkään, että olen tehnyt sen surutyön. Pystyn tekemään työtä sen puolesta, että se, mikä vielä voidaan pelastaa, pelastettaisiin tai että mahdollisimman paljon pelastettaisiin ilman, että se suru näiden väistämättömien tappioiden takia lamaannuttaa minua.

Jakke Holvas: Mmm. Jonkinlainen sukupolvien vaihdos on muuten varmaan siinä, että tässä ihan lähiaikoina, kun ekologi-kalastaja Pentti Linkola kuoli, joka oli oikeastaan tällainen pessimismin airut, ja nyt kun sinut on palkittu tiedonjulkistamisen palkinnolla ja mielestäni tuot valoa ja toivoa. Tässä tapahtuu tällainen siirtymä. Sinun käsityksissäsi Risto Isomäki ilmastonmuutoksen uhkiin vastataan aina uusilla teknologioilla. Ja toinen tapa on käytöksen ja tapojen muuttuminen ja se, että luovutaan saavutetuista eduista. Kannattaako suomalaisiin vedota keksintöjen ja innovaatioiden kautta?

Risto Isomäki: Suomalaiset ovat hirveän pitkään olleet teknologiaorientoitunut kansa. Tai tällaisissa sub-arktisissa metsissä ja osittain jopa tundralla kököttävän metsästäjä-keräilijäkansan kuuluukin olla hyvin käytännönläheinen, että se pärjäisi tällaisissa olosuhteissa. Sanoisin, että hyvin suuri osa suomalaisista on erittäin kiinnostuneita teknologisista ratkaisuista. Ymmärrän totta kai, että teknologisilla ratkaisuilla on rajansa. Mielestäni emme voi selvitä ilmastonmuutoksesta ja muista isoista ympäristöongelmista ilman parempaa teknologiaa. Vaikka usein sanotaan, että meillä on oikeastaan olemassa jo kaikki se teknologia, mitä esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan. Mielestäni se ei ole ihan totta, sillä meillä on monilla alueilla kyllä kaikki tarvittava teknologia olemassa, mutta myös niitä osa-aleuita, joissa parhaat meillä käytettävissä olevat ratkaisut eivät vielä ole riittävän hyviä. Näillä alueilla tarvitaan vielä paremman tekniikan kehittämistä. Tietysti, jos me jatkamme aineellisen elintason kasvattamista, niin näiden teknisten ratkaisujen rajat tulevat jossain vaiheessa lopullisesti vastaan ja voi olla, että joillain alueilla ne ovat jo tulleet. Eli tarvitsemme myös käyttäytymisen muutosta ja sitä, että ihmiset palaisivat tällaiseen kohtuullisen kulutuksen ideaan. Olen aikanaan puhunut paljon myös tästä, mutta tulokset ovat olleet masentavan pieniä. Ihmiset ovat erittäin sosiaalisia eläimiä, ja ajan henki on ollut niin toisenlainen. Viime vuosikymmeninä, vaikka miten sanoisi, että nyt olisi tärkeää vähentää kuluttamista ja elää toisella tavalla, niin se vastakaiku ei ole ollut kovin suurta. Oli minullakin sellainen vaihe, että muutin maaseudulle ja yritin elää hiilinegatiivisetsi, mutta siinä on se ongelma, että kukaan ei sitä huomaa eikä se vaikuta enemmistön käytökseen mitenkään.

Jakke Holvas: Kun luin teostasi siitä, että miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen ja siinä on lukemattomia esimerkkejä suomalaisista yrityksistä, jotka ovat tuottaneet lupaavia innovaatioita, joilla voisi olla suurta maailmanlaajuista merkitystä. Liittyen esimerkiksi aurinkopaneeleihin ja sähköautojen akkuihin, erikoisiin vaatteisiin…Kun olet nyt julkaissut parikymmentä tietokirjaa ja käyt läpi näitä suomalaisten käynnistämiä ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviä hankkeita, niin ketkä sinua kuuntelevat? Kenellä on korvat auki ja kenellä ei, jos ajatellaan yrityksiä, poliitikkoja, tutkijoita?

Risto Isomäki: Tuo on aika laaja kysymys…

Jakke Holvas: Jos mietitään vaikka päättäjiä ja poliitikkoja, niin miten tulet toimeen heidän kanssaan?

Risto Isomäki: No kyllä päättäjät muutamissa asioissa ovat minua kuunnelleet, mutta juuri tällaisissa asioissa, joita Suomessa pitäisi tehdä ja miten valtion pitäisi olla mukana kehittämässä uusia ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä tekniikoita ja tehtäisiin yhteistyötä suomalaisten yritysten kanssa, niin tässä suomalaiset poliitikot eivät ole kuunnelleet minua. Tunnen jopa pientä epätoivoa sen asian edessä. Minusta tuntuu, että joudun seuraavaksi kirjoittamaan kirjan siitä, miten Ruotsi pysäyttää ilmastonmuutoksen, sillä Ruotsissa on paljon ryhdytty toteuttamaan esimerkiksi sellaisia ideoita, jotka on Suomessa kehitetty.

Jakke Holvas: Sinun kirjasi on siis hämmästyttävä sen takia, että saat muutoksen näyttämään mahdolliselta, melkein helpolta. Olet niin ratkaisukeskeinen, et jo nyt voitaisiin tehdä a, b ja c ja vaikutukset olisivat suuria. Sen takia mietin tätä, että kuinka ihmiset sinua kuuntelevat. Olet myös ennustaja, puhuit metsien hiilivarastoista jo 25 vuotta ennen kuin EU heräsi huoleen omista direktiiveistään. Vuonna 2000 sinulta tuli tällainen kirja kuin Kohti vuotta 1929 – Vapaakauppa, työttömyys ja ääriliikkeiden nousu. Siinä ennustit talousromahdusta, oikeistopopulistisen liikehdinnän ja…suomalaiset ekonomistit olivat eri mieltä. Onko kukaan ekonomisti sanonut sinulle sittemmin, että olit oikeassa?

Risto Isomäki: Ei ole kyllä sanonut. Tuosta Kohti vuotta 1292 -kirjan ennusteista olen sikäli kyllä hieman ylpeä, että sehän lähtee liikkeelle tämän USA:n asuntokuplan analyysilla. Ja se kirja alkaa ennusteella, että jonkin ajan päästä Yhdysvalloissa tämä asuntolainakupla puhkeaa ja sen seurauksena syntyy maailmanlaajuinen lama, joka vaikuttaa myös Eurooppaan ja johtaa tällaiseen ääriliikkeiden merkittävään tulemiseen. Kaikki taloustieteilijät, jotka Suomessa tätä teosta silloin kommentoivat sanoivat, että tämä on ihan puhdasta hölynpölyä ja taloutta johdetaan nykyisin niin paljon paremmin, että näin ei voisi tapahtua. Tällaisissa teknologian kehittämiseen liittyvissä asioissa minusta tuntuu, että esimerkiksi intialaiset poliitikot ovat kuunnelleet minua paljon enemmän kuin suomalaiset. Minusta tuntuu, että ongelma on osittain siinä, että Suomi haluaa olla Euroopan Unionissa tällainen luokan kiltein lapsi, ja kun Euroopan Unionissa on paljon säädöksiä, jotka kieltävät tai ainakin kehottavat välttämään tällaista vanhainaikaista teollistamispolitiikkaa, jossa valtio ja yritykset tekevät yhteistyötä ja luovat yhdessä uusia teknologioita ja teknologian osa-alueita. Minusta tuntuu, että Suomi haluaa vähän välttää tällaista politiikkaa, kun taas kaikkien Aasian menestyvien maiden politiikka perustuu sille. Tästä pitäisi mielestäni päästä eroon, sillä meillä on muutamia sellaisia asioita, joissa voisimme kehittää merkittäviä uusia teollisuudenaloja Suomeen tavalla, joka auttaisi koko ihmiskuntaa vähentämään kasvihuonekaasuja ja torjumaan ilmastonmuutosta merkittävällä tavalla. Se edellyttäisi kuitenkin välttämättä, että valtio ottaisi koordinoivan roolin ja tekisi investointeja tilanteissa, joissa ne riskit ovat alkuvaiheessa liian suuria yksityiselle pääomalla.

Jakke Holvas: Oletko koskaan mennyt suoraan keskustelemaan yrityksille tai investoijille?

Risto Isomäki: Olen ollut paljon puhumassa erilaisten yritysten tilaisuuksissa. Yleensä niissä tällaisten kauas tulevaisuuteen suuntautuvien huimien ja osittain hullujenkin ideoiden ilmaan heittäjän rooli on minulla. Yritykset ovat pitkän poimineet minulta aika paljon ideoida. Tietysti sitten, kun ne lähtevät toteuttamaan jotain, eivät ne enää kuule, sillä roolini on usein siinä alussa.

Jakke Holvas: Sinulla oli muuten…hauskasti sanoit yhdessä kirjassa näin, että silloin kun Aasian mailla on mennyt paremmin, niin se johtuu siitä, että ne ovat tehneet kaiken päinvastoin, kuin mitä Maailman Pankki, IMF ja valtiolliset kehitysyhteistyöjärjestöt on neuvonut niitä tekemään?

Risto Isomäki: Tämä on todistettu erittäin vakuuttavalla tavalla. Nämä Aasian maat, jotka ovat taloudelliset menestyneet, eivät ole noudattaneet IMF:n ja Maailman Pankin neuvoja ja talouspolitiikkaa. Sen sijaan silloin, kun Afrikan maat alkoivat noudattamaan näitä, niin Afrikan maiden talouskasvu lähes pysähtyi. Samoin on käynyt Etelä-Amerikan maissa. Nämä ovat olleet aivan totaalisen pieleen menneitä neuvoja.

Jakke Holvas: Ajattelin, että olisit Vihreiden kanssa samoilla linjoilla tai ympäristöjärjestöjen, mutta joissain asioissa olet heidän kanssaan kovin eri mieltä. Miten hyvin tulet juttuun esimerkiksi Greenpeacen kanssa?

Risto Isomäki: Tulin aikoinaan oikein hyvin juttuun, mutta sittemmin meillä on ollut erimielisyyksiä liittyen esimerkiksi palmuöljyyn. Olen tietenkin samaa mieltä siitä, että on sulaa hulluutta istuttaa öljypalmuja trooppisille turvesoille eikä sademetsiä saisi raivata palmuöljyn viljelyn takia, mutta palmuöljy on muuten ekologisesti kestävin tapa tuottaa ruokaöljyä. Ja jos halutaan tuottaa esimerkiksi osa lentokoneiden polttoaineista jostain biologisista raaka-aineista, niin palmuöljy on paras vaihtoehto eli ne pitäisi vain kasvattaa jossain muualla kuin suosademetsissä.

Jakke Holvas: Vieläkö Greenpeace vastustaa sitä?

Risto Isomäki: Tämä on ollut Greenpeacelle vähän nolo juttu, sillä he ovat nyt ehkä ymmärtäneet, että tässä tuli vähän mokattua. Eli kun tämä palmuöljyn vastainen kampanja vähän riistäytyi käsistä ja ihmiset alkoivat eri puolilla maailmaa boikotoimaan palmuöljyä riippumatta siitä, missä se on tuotettu. Se tietysti lisäsi sellaisten muiden ruokaöljyjen tuotantoa, jotka tarvitsevat moninkertaisen pinta-alan ja tämän takia on myös menetetty luonnontilaisia metsiä ja ruohomaita. Toivon, että Greenpeace jossakin vaiheessa myöntäisi tehneensä tässä virheen ja alkaisi esittämään tasapuolisempia näkemyksiä siitä, miten ruokaöljyä kannattaa tuottaa ja millaisia ongelmia myös muihin öljykasveihin liittyy.

Jakke Holvas: Kirjoissasi on paljon tilastoja, esimerkkejä, prosentteja. Yksi, mikä oli minusta oivaltava, oli tällainen, että jos siirryttäisiin suihkukoneista takaisin hitaammin lentäviin potkurikoneisiin, niin lentoliikenteen päästöjä voitaisiin vähentää puolella. Korona-aikana lentoyhtiöt ovat olleet pulassa. Minkä verran ja missä asioissa korona on vaikuttanut ilmastonmuutoksen hidastumiseen?

Risto Isomäki: Luulen, että sen suurin vaikutus on se, että ihmiset ovat koronan ansiosta tajunneet, että asiat voivat muuttua nopeasti ja yllättävällä tavalla. Hyvin pahoja asioita voi tapahtua hyvin nopeasti, jos emme varaudu niihin etukäteen. Tämä ehkä nostaa ihmisten halua tehdä ilmastonmuutokselle jotakin ajoissa. Ennen kuin tapahtuu asioita, joita emme haluaisin tapahtumavan. Mutta lyhyellä aikavälillä en ole varma, helpottaako vai vaikeuttaako korona ilmastonmuutoksen torjumista. Koska vaikka poliitikot nyt puhuvat paljon siitä, että talouden elvyttäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen pitäisi yhdistää, niin en tiedä onko yksikään maa vielä päässyt eteenpäin tässä asiassa. Näiden kahden asian yhdistäminen ei ole kovin yksinkertaista. Olemme tilanteessa, jossa meidän pitäisi ilmastonmuutoksen torjumiseksi uudistaa yhteiskuntiemme taloudellisia ja teknologisia rakenteita merkittävästi. Tällaisten isojen uudistusten tekeminen on helpompaa sellaisissa oloissa, jossa talous kasvaa kuin sellaisissa, joissa talous on lamassa tai jopa supistuu merkittävästi. Meillä on ollut myös vuosia sellainen talouspolitiikka, jossa valtion roolia on haluttu heikentää, että markkinat hoitavat kaikki asiat kuntoon parhaiten, jos valtio ei puutu niiden toimintaan. Mutta nyt, jos tulee vakava taloudellinen lama pitkäksi aikaa, tarvitsemme vahvaa valtiota ja sellaisessa tilanteessa voi olla myös aiempaa vaikeampaa tehdä näitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvittavia rakenteellisia muutoksia, ellei valtio pysty ottamana niissä merkittävää roolia. Yksi asia, missä koronapandemia saattaa kyllä nopeuttaa ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tärkeitä toimenpiteitä on se, että se todennäköisesti nopeuttaa tällaisen teollisen eläintuotannon alasajoa. Eläintuotanto synnyttää maapallolla todennäköisesti luultua paljon isomman osan meidän kasvihuonepäästöistä ja lisäksi se vie valtavan suuria pinta-aloja. Jos vähennämme eläinperäisen ruuan kulutusta ja syömme enemmän kasviksia ja bakteerien ja sienien tuottamaa ruokaa, niin voimme käyttää osan tästä eläintuotannon piirissä olevasta maapinta-alasta esimerkiksi biopolttoaineiden tuotantoon. Tätä kautta voimme korvata ison osan fossiilisista polttoaineista, sementistä ja metallien käytöstä. Voimme tuottaa näillä vapautuvilla pinta-aloilla myös sellaista biomassaa, jonka voimme varastoida hiilen poistamiseksi ilmakehästä. Eli tämä eläintuotannon vähentäminen on tavattoman keskeinen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja siinä koronavirus todennäköisetsi nopeuttaa asioita. Nyt on jo selvinnyt, että tämä uusi koronavirus on poikkeuksellisen hyvä tarttumana ihmisistä muihin nisäkkäisin ja takaisin ihmisiin. Meillä on jo lähes varma tieto sen tarttumisesta ihmisestä kuuteenkymmeneen muuhun nisäkäslajiin, joiden joukossa on muun muassa minkki ja supikoira, vuohi, lammas, hevonen ja lehmä. Yllättäen, ei sika. Maailmalla on nyt kasvavassa määrin artikkeleita siitä, että uuden koronaviruksen ominaisuus saattaa pitkittää pandemiaa, jopa loputtomasti. Jos emme siirry pois sellaisista eläintuotannon muodoista, joissa tämä virus pystyy hyvin nopeasti siirtymään eläimestä toiseen ja kehittämään nopeasti uudentyyppisiä kantoja. Jos koronavirus pääsee leviämään esimerkiksi minkkitarhaan, niin sen evoluutio menee tällaiselle turbovaiheteelle, kun se pääsee siirtymään siellä nopeasti minkistä toiseen. Jos viruksen leviäminen kahteensataan turkistarhaan tuottaa neljä merkittävää mutaatiota muutamassa viikossa tai kuukaudessa, niin mitä tapahtuu, jos annamme tämän viruksen levitä ympäri maailman turkistarhoihin ja eläintuotantolaitoksiin? Silloin olemme ikuisesti tämän ongelman kanssa tekemisissä vähintään samalla intensiteetillä kuin nyt, vaikka joka vuosi tuottaisimme uusia rokotteita.

Jakke Holvas: Risto Isomäki, onnea vielä tästä valtionpalkinnosta. Laitetaan lopuksi vielä jalat maahan. Mitä täällä Suomessa kannattaisi tehdä koronan suhteen, jotta saamme pidettyä luvut alhaalla?

Risto Isomäki: Mehän olemme onnistuneet tässä tavattoman hyvin. Suurin ongelma on tällä hetkellä varmaankin se, että ihmisten sietokyky…tai ihmiset eivät välttämättä jaksa näin tiukkoja rajoituksia enää kovin pitkään. Sen takia meidän kannattaisi miettiä, voiko tässä olla vähän eriytyneempiä vastauksia tähän tilanteeseen. Jos katsotaan vaikka viime kevättä vähän lukuja pyöristäen, niin silloin kuoli 300 ihmistä koronaan kahdessa kuukaudessa, vaikka koulut olivat kiinni, päiväkodit ja ravintolat olivat kiinni eivätkä ihmiset käyttäneet julkista liikennettä. Nyt sitten taas on kuollut kuuden kuukauden aikana noin 50 ihmistä, vaikka ravintolat, koulu ja päiväkodit ovat olleet auki ja olleet vähän vähemmän varovaisia. Eli tämä virus ei näytä olevan ihan yhtä vaarallinen kuin mitä se oli keväällä. Ongelma on se, että se voi muuttua taas vaarallisemmaksi, jos se pääsee holtittomasti leviämään. Meillä pitäisi suojella erityisesti niitä, jotka ovat kaikista suurimmassa vaarassa sairastua vakavasti. Toinen mahdollisuus, mitä meillä pitäisi erityisen tarkasti seurata on se, että jos meillä syntyy yksittäisiä tartuntaketjuja, joissa suhteellisen suuri määrä ihmisistä alkaa sairastua vakavasti ja joutuu sairaalahoitoon ja jossa osa näistä vakavasti sairastuneista ihmisistä on nuorempia, niin tällaiset tartuntaketjut pitäisi ottaa erityisen vakavasti. Koska yksi ainut tällainen, joka pääsee karkuun voi synnyttää samanlaisen tilanteen kuin meillä oli keväällä. Meidän pitäisi edelleen pelätä tämän taudin sellaisia muotoja, kuin oli keväällä Italiassa tai Iso-Britanniassa, mutta meidän ei tarvitsisi olla ihan niin huolissaan sellaisista kannoista, jotka suurimmassa osassa Suomea tällä hetkellä kiertää.

Jakke Holvas: Kerron lopuksi positiivisen uutisen. Meillä oli tosiaan tässä kolme huonetta ja keittiössä koronavirustartunta tyttärellä. Olimme täällä poikani kanssa, tytär on 15, poika 12 ja minä 52. Poika ja minä emme saaneet tartuntaa, eli tästä voi selvitä. Risto Isomäki, suuri kiitos vielä haastattelusta ja onnea elämäntyöpalkinnosta.

Risto Isomäki: Kiitos.