Tekstivastine Tiedekirjan podcast-jaksosta Pohjolan jumalattaret

Uutiset   8.10.2021 12.38

Tämä on tekstivastine Tiedekirjan podcast-jaksosta Pohjolan jumalattaret. Tiedekirjan podcastsarja esittelee tieteellisiä seuroja ja niiden julkaisemia teoksia. Teokset löytyvät tiedekirjan verkkokaupasta.(link is external) Tiedekirjan podcastit löytyvät Soundcloudista(link is external) ja Spotifystä.

Tässä jaksossa uskontotieteen väitöskirjatutkija Karoliina Kouvola avaa teostaan Pohjolan jumalattaret. Kouvolaa haastattelee keskiaikatutkija Joonas Ahola. Kirja löytyy Tiedekirjan verkkokaupasta.

Tekstivastine: Tiedekirja: Pohjolan jumalattaret

Intro: Tutustu tieteeseen kuuntelemalla tiedekirjan podcastia. Aiheena suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisu Pohjolan jumalattaret.

 

Joonas Ahola: Karolina Kouvola, me ollaan täällä juttelemassa sun uudesta, ilmeisesti uusimmasta kirjasta Pohjolan jumalattaret. Mun nimi on siis Joonas Ahola.

 

Karolina Kouvola: Joo eli tosiaan terve vaan munkin puolesta, olen Karolina Kouvola, väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston uskontotieteen oppiaineessa.

 

Joonas Ahola: Tässä sun kirjassa sä kerrot naispuolisista myyttisistä ja uskomusolennoista, alkaen louhesta ja päättyen nokeaiseen. Täs sun kirjassa tosi paljon faktoja liittyen näihin uskomuksiin ja ne kuitenkin limittyy sit samalla tämmösen ilmeisen intuitiivisiin tulkintoihin ja tämmöiseen draamalliseen elävöittämiseen niin sä oot pyrkinyt tässä kirjassa. Mul ois oikeestaan ensimmäinen kysymys heti sulle, että kuinka se määrittelisit sun kirjan kirjallisuuden lajina ja mitä sä toivot että lukijasta kirjasta sais?

 

Karolina Kouvola: Joo, tässä oli tosiaan ajatuksena kustantamon taholta, että tämä kirja esittelisi tämmösii naiseksi oletettuja uskomusolentoja, tai tavallaan miten me ehkä täällä akatemian puolella sanottais uskomusolentoja, niin jotenkin sillä tavalla vähän ehkä kevyemmässä muodossa. Että ajatuksena oli nimenomaan, että ne ois tämmösiä niin kun tulkintoja näistä hahmoista, jotka pohjautuu kuitenkin sitten tutkimukseen ja sitten kun runoihin tai kansanrunoihin tai loitsuihin, lähtökohtaisesti. Ja se oli tavallaan se lähtökohta sille, tavallaan sen tietokirja-termin alle mahtuu hyvin paljon erilaista kirjallisuutta ja oikeestaan mä itse näkisin et tää mun kirjani on kevyttä tietokirjaa. Elikkä se pohjautuu tosiaan ihan tutkimukseen, mutta siinä on kuitenkin käytetty aika paljon tätä tulkintaa ja miten tavallaan näit hahmoi voi lähestyä. Et se on yksi lähestymistapa, joka ei missään nimessä oo niin kuin kattava tai ainut oikea myöskin näin mä sen itse näkisin. Ajatuksena tosiaan oli myöskin työskennellä graafikon, kuvittajan kanssa lähtökohtaisestikin, että saatais tavallaan nimenomaisesti visualisoittua näitä tarinoita ja perinteitä, ja se oli mun mies hirveän kiinnostava lähtökohta tälle teokselle myöskin. Tavallaan niin kuin jotenkin tarkasteltua ehkä hieman niin kuin se on aina hankala, sana uudesta näkökulmasta, koska loppupeleissä tuntuu, että onko semmosta edes olemassakaan, mutta jotenkin ehkä vähän ehkä erilaisesta näkökulmasta koota sitten näitä olentoja.

 

Joonas Ahola: Toi sun näkökulma tuntuu olevan semmonen tosi paljon tämmönen - sä puhuit niin kuin tai tuli semmonen olo, että sä oot kirjottanu tosi paljon sun omista kokemuksista ja nimenomaan niin kun sanoit näistä omista tulkinnoista lähtien. Kyl siit tuli semmonen jotenkin intiimi olo kyllä, kun sitä luki sitä kirjaa.

 

Karolina Kouvola: Okei, kiva kuulla.

 

Joonas Ahola: Nää hahmot mitä sä käsittelet tässä, oliks niitä kolmisenkymmentä vai tarkkaan 30, tuolta sekä epiikan, että Kalevalan ja loitsujen maailmoista kaikkea. Nehän on kuitenkin lopulta tosi heterogeenisiä keskenään, että vaikka tän kirjan nimi on kattavasti jumalattaret, niin siellä kuitenkin kaiken näköstä henkilöhahmoa jos näin voi uskomusolennoista sanoa, niin löytyy. Sä voit varmaan kertoo nyt ku sä oot tämän kokonaisuuden luonut, että mikä näitä kaikkia yhdistää, miten ne voi tuoda samojen kansien sisään?

 

Karolina Kouvola: Se on hirveen hyvä kysymys ja semmonen kysymys kans mitä käytiin tossa kirjan nimeä pohdittaessa. Et jotenkin ittellä uskontotieteilijänä se sana jumalatar viittaa hyvinkin tämmösen ehkä kristilliseen ajatukseen ja tämmösen tietynlaista esim. jumalsuhteeseen mitä uskovilla tai uskomusperinteijäsenillä on siihen jumalhahmoon tai uskomusolentoon päin. Tää jumalatar ehkä vähän tämmönen sitte niin kuin mikä on suuremmalle yleisölle tuttu, että tämmöinen ternakularit, naispuolisiksi tulkitut uskomusolennot ei tietty oo mitenkään hirveen näppärä kirjan nimenä, elikkä tosiaan sitä kautta sitten lähestyttiin tota nykyistä nimeä. Mutta itse näkisin että niitä yhdistää ehkä jollain tavalla tietyssä mielessä se, että heitä on tulkittu naisiksi tai naishahmoiksi, et toki siinä on sitten joitakin hahmoja joiden kanssa joutuu yhdistelemään tai pääsi yhdistelemään erilaisia, niin kuin hahmoja. Esimerkiks Ajatar oli just sellanen mistä ei kovin paljon löytynyt arkistomateriaalia myöskään hahmona, että SKS:n arkistosta arveltiin että siinä vaiheessa kun kansanrunoutta on kerätty 1800-luvun lopulla, 1900-luvun alussa, niin silloin Ajatar ois jossain määrin jo tavallaan kadonnu perinteessä tai jostain syystä ei sitten tarttunut keräilijöiden haaviin, jos käytetään tämmöstä hyvin vähän romanttista käsitystä kansanperinteen keräämisestä.

 

Joonas Ahola: Ja säkään halunnut sitten tukeutua pelkästään ronja ryövärintyttäreen tässä asiassa.

 

Karolina Kouvola: En vaikka, se lapsuudessa olikin suosikkikirjojani. Me päädyttiin sitten sitten yhdistämällä siihen tämmöstä skandinaavista painajaisolentoa tätä maaraa, että mihin on puhuttu samankaltaisesti, et miten maara ja ajataran mahollisesti on herättänyt tämmösiä painajaiskuvia ja tavallaan, et miten painajaisia on selitetty tai on ollut tautiselitys myöskin, jota vastaan voisitte erilaisilla menetelmillä suojautua.

 

Joonas Ahola: Sopivasti mainitsit sen tota tai ilmaisitkin niin, että nää hahmot joita tässä käsitellään on nimenomaan naispuoliseksi ymmärrettyjä hahmoja. Mäkin jäin tuota miettimään sitä asiaa mitä en tosiaan oo kauheen syvälle ittenkään aikaisemmin perehtynyt, mutta tämä että kuinka sukupuolta ylipäätään määritetään uskomusolentojen kohalla, kun kuitenkaan kysymys ei oo loppujen lopuks edes ihmisistä, vaikka ne kovasti ihmismäisiksi onkin monella tapaa mielletty. Pitäiskö tässä puhua ikään kuin myyttisistä naisoletetuista vai onko tää uskomusperinne tosiaan niin heteronormatiivista, että nämä sukupuoliroolit on ikään kuin annettuja suoraan.

 

Karolina Kouvola: Toi on hirveän hyvä ja mun mielestä todella tärkeä kysymys kanssa, että jos meillä joku hahmo josta puhutaan runoudessa esimerkiksi Sanervatar Saunanpiika, niin sillä tavalla me hahmotetaan et piika on yleensä ollut tämmönen heteronormatiivisesti määrittynyt nainen, mut sit toki on niin kuin vaikka kuinka paljon muitakin hahmoja josta voi olla vähän hankalampi sitten hahmottaa sitä, ja toisaalta jotenkin mä ehkä itse näkisin että miten me hahmotetaan tänä päivänä sukupuoliroolit tai sukupuolet, niin siinä on aina täytyy muistaa se tietty kulttuurisidonnaisuus ja kulttuurikonteksti. Et onko se kaikkina aikoina ollut samankaltaisia ja varsinkin uskomusolennoista puhuttaessa, niin se aineisto jonka kanssa me työskennellään voi olla hyvinkin tämmöstä niin kuin fragmentaalista tai hyvinkin kun valikoitunutta jo lähtökohtaisesti, ja myöskin ehkä jossain määrin keräysajankohtaansa 1800-luvun jonkun näköisen suodattimen läpi puserrettu.

 

Joonas Ahola: Varsinkin kun puhutaan esimerkiksi Kalevalasta, niin varmasti Lönnroth oli erittäinkin perhekeskeinen heteronormatiivinen kaveri aikanaan.

 

Karolina Kouvola: Kyllä, juurikin näin. Se on tavallaan siitä lähtökohdasta niin kun ehkä tämmöisen yleisesityksen ehkä vähän miinuspuolikin, et tietys mieles sitä kaikkee hirveän kiinnostavaa kulttuurista kontekstia ja tulkintaa ja sitä mikä se hahmon rooli on ollut yhteisössä, niin mitä me voidaan ylipäätänsä sanoo siitä, niin se ehkä sitten jää hieman vähemmälle huomiolle. Mut se on hirveä merkittävä kysymys, esimerkiksi tää Lempo oli tämmöinen hahmo mitä on tulkittu ehkä kaikista eniten tämmöseks, niin kun et sitä on vaikea määritellä, että kumpaan binäärin puoleen se sitten asettuu vai asettuuko ollenkaan, että sen takia se oli mun must hirveän tärkeä hahmo saada tähän mukaan tähän porukkaan vaikka se ei suoranaisesti ehkä jumalatar teeman alle asetukaan hahmona.

 

Joonas Ahola: Jos samassa aiheessa pitäydytään vielä, niin jäin kans miettii tuota sun kirjaa lueskellessani, että miten paljon siinä on lopulta ikään kuin eroa näissä naispuolisiksi mielletyissä hahmoissa naisille ja miehille, koska esimerkiks just nää uskomusolennot, loitsut, sanotaan et se on sen oman kulttuuripiirinsä parissa. Niin loppujen lopuks metsästysloitsut esimerkiks oli enemmän varmastikin miesten traditiota kun naisten traditiota, niissä on tietynlaisia naishahmoja näissä loitsuissa, uskomusolentoja ja niin edelleen. Varmasti koko ihmisten maailmankuva yhtä lailla, niin loitsujen takana on määrittänyt sitä et ketä niihin loitsuihin kutsutaan. Millainen olo sulla on, et miten nämä eroaa naispuolis uskomusolennot miesten näkökulmasta ja naisten näkökulmasta?

 

Karolina Kouvola: Todella hankala kysymys, en oo ihan varma osaanko mä kuinka hyvin siihen niin kuin siihen vastata, mutta mä luulen periaattessa et sen niin kuin vastaamiseen tarvittaisi jossain määrin ehkä laajempi ymmärrys siitä kontekstissa missä niitä loitsuja on käytetty, et vaikkapa just metsästysloitsut mitä mitä esim. missä puhutaan Mielikistä ja Annikista ja muista muista hahmoista, niin niissähän on jonkun verran tämä sitten kun ehkä mitä me voitais ehkä tulkita tämmöseks jopa erotisoimmiksi, miten metsä kostuu ja tavallaan on helpompi sitten saavuttaa sitä niin kun metsäonnea tai metsästysonnea tai näitä saaliita sieltä metsästä. Hyvä kysymys tavallaan, mä en oo ihan varma kuinka hyvin päästään tietysti mielessä ehkä siihen 1800-luvun niinku kokemukseen siitä, et mikäs se 1900-luvun alun kokemuksen siitä, että mitä nää loitsut on silti tavallaan yhteisölle tai siinä määrin mitä me hahmotetaan esim. sukupuoli, niin kuin miehiseksi maailmaksi tai miehiseksi alueeksi tai naiselliseksi tai naisten alueeksi, niin miten hyvin me päästään tavoittaa sitä ylipäätään. Se on ehkä jossain määrin tutkimuksellinen haaste minkä kanssa päivittäin joutuu painiskelemaan, että kuinka paljon me voidaan niisttä lähteistä eri teorioiden avulla sitten sanoo siitä todellisuudesta tai todellisuuden rakentumisesta, mikä se on sitten ollu siinä omassa kontekstissaan omana aikakautenaan.

 

Joonas Ahola: Se on tässä sun kirjassa, sulla ollu hauska ratkaisu tämän asian suhteen, että tästä selvästi tämä teksti lähtee suoraan sieltä naisten näkökulmasta. Riippumatta siitä, että kenen traditiota tai kenen traditioon tämä uskomusolento varsinaisesti koskee, niin siellä on kuitenkin ikään kuin se naispuolinen uskomus subjekti, josta käsin sä käsittelet sitä, et se on ihan jännä ratkaisu. Ja ainakin tossa lueskellessa tämä tuli mun mielestä jotenkin erityisen vahvasti esiin, esimerkiksi tässä sun tekstissä Ilmattarest, jossa tietysti synny Väinämöisen synnyttäjänä myyteissä esiintyvä hahmo on varmasti eri tavalla äidille samastuttavissa tai koettavissa jotenkin jopa ruumiillisesti sen synnytyksen kautta, kuin mitä se miehelle voi ikinä olla. En tiedä, ehkä se on sitten myyteissäkin ja mytologiassa ollut samalla tavalla. Kun taas sitten kun sä sanoit toi eroottinen puoli, sekin oli hauskaa et sä kuitenkin nostit sieltä sen naissubjektin näkökulmasta käsitelty, kun taas sit traditiossa todennäköisesti niin mielikuvat on poikennut siitä. Siitä tuli aika makea tämmönen näkökulma kuitenkin tähän asiaan. Semmoinen selvä kirjoittajapositio ja tekstin positio, mä tykkäsin kyllä siitä.

 

Karolina Kouvola: Joo se on tosi kiva kuulla, koska sen kanssa kyllä kävi sitä ajatusta, et mikä tavallaan on se, että ku ei oo tietokirjailijana hirveesti niin kuin välttämättä kirjoittanut itseään siihen tekstiin, niin sitäkin kautta se oli mielenkiintoinen tilaisuus päästä semmost tekemään. Ja yksi mikä tässä projektissa silleen kiehtoi. Totta kai siin on tavallaan sit kääntöpuolena sekin, et miten sen saa myöskin välitettyä lukijalle, että se on niin kuin yksi tulkinta, yksi näkökulma näihin hahmoihin ja teksteihin, että siinä on sekä mahdollisuuksia, että sitten vähän niitä sudenkuoppia matkan varrella.

 

Joonas Ahola: Sä päätit aloittaa tämän kirjan tämmöisellä hahmolla kun Louhella, joka on tietysti ehkä pahamaineisin, ehkä sen tota Lemmon jälkeen heti seuraavaks pahamaineisin mahdollinen hahmo rässä suomalais-karjalaisessa uskomusolento skenessä. Tietysti edustaa voimaa ja valtaa, mut on tämmönen on pelätty hahmo myöskin. Sul on varmasti ollu joku syy tähän valintaan?

 

Karolina Kouvola: Joo, itse asiassa siinä tavallaan se käytännön syy oikeestaan nous siitä, et jotenkin se Louhen hahmo jollain tavalla koin sen helpoimmaksi kirjoittaa. Oikeastaan aloitin ton kirjoitusprosessi Louhen hahmosta ja tavallaan se itse hahmo jossain määrin tuntuu niin älyttömän monitahoiselta ja rikkaalta, et siihen saa tavallaan sen mitä mä sitten väitöstutkimuksessa tarkastelen tämmöset erilaiset tautikäsitykset ja taudin manaukset. Ja myöskin kun Louhi sitten taas siin Kalevalan maailmassa ja Kalevalan tulkinnoissa, ainakin populaareis tulkinnoissa tuntuu hyvin usein esiintyvän tämmöstä matriarkkana ja vahvana naishahmona, joka sitten näitä nuorempia mies sankareita heeroksia siellä sitten hurmuttaa miten tahtoo, ja tavallaan tuntuu et siihen Louheen liittyy niin todella paljon on naisen semmoista kulttuuristakin tulkintaa ja kulttuurista lähestymistä, et se oli hyvin herkullinen hahmo aloittaa ttää työ ja sitten sitä kautta myöskin aloittaa toi kirja. Siitä lähti se ratkaisu sitten.

 

Joonas Ahola: Voimaannuttava alku kirjalle ja kirjoittajalle.

 

Karolina Kouvola: Kyllä, sieltä pimeästä tippukiviluolasta lähdetään louhikosta matkaan, että se oli kyllä silleen tosi ehkä selkeekin lähtölaukaus, et kuka on hyvä mainita ensimmäisenä heti kättelyssä.

 

Joonas Ahola: Joo ja sit muutenkin tän kirjan jäsentelystä mä en saanu ihan suoraan ainakaan tällaista johdonmukaista linjaa kiinni, et siitä jäi ehkä tämmönen kovasti intuitiivinen fiilis myöskin, eikä siinä mitään, mut alussa joka tapauksessa selvästi puhut enemmän tämmösist hahmoista, jotka liittyy Kalevalaan ja etiikkaan ja sitten siirryt näihin ehkä loitsuperinteeseen ja enemmän niin kuin luonnonhaltijoihin, jotka vähän kuluu eri skeneen. Tässä alkuvaiheessa sä viittaat tosi paljon, erityisesti alussa sä viittaat paljon Kalevalaan, joka on tosiaan Lönnrotin luoma kokonaisuus. Sä voisit varmaan kertoo myös meidän valtavalle kuulijakunnalle, että mikä suhde sun mielestä Kalevalalla on tähän varsinaiseen perinteeseen, johon tää sun teos itse asiassa sitten perimmältään kuitenkin viittaa.

 

Karolina Kouvola: Joo mä itse näkisin jotenkin et Kalevala on tämmönen ensimmäisessä ehkä tämmösiä yleisesityksiä tästä eri alueilta ja eri kulttuuripiireistä, eri kielipiireistä myöskin kerätystä runoudesta tai kansanperinteessä. Sekin on vähän hankala sana se kansa. Se kuten hahmotetaan niin ehkä vähän tuo kaikua sieltä 1800-luvulta ja tämmösestä hierarkkisesta mallista ja tarkastelukulmasta, mutta tavallaan sit perinteestä ja uskomusperinteestä, että mä itse jotenkin aina yritän tuoda esille ja suositella et jos henkilö on kiinnostunut tämmösestä itämerensuomalaisesta perinteestä ja uskomusperinteestä, niin kipittäisi kurkkaamaan Suomen kansan vanhoja runoja, jotka löytyy myöskin myöskin internetistä ihan skvr.fi, eli SKS:n sivuilta ja sieltä voi esimerkiksi teemojen mukaan etsiä vaikkapa oluen synnystä ja löytää sitten Osmotar -nimisestä hahmosta mainintoja. Et se on tavallaan se mitä mä itse hahmottaisin, et sitä kautta pääse niin sanotusti semmosen itämerensuomalaisen myytistön juurille kaikista parhaiten ehkä paremmin kuin Kalevalasta.

 

 Mut jotenkin mä myöskin hahmotan et Kalevala toimii ehkä kun hahmottaa sen kirjallisuushistorian ja kirjoitushistorian ja sen toimitushistoriaan, niin se toimii myöskin ihan mielenkiintoisena johdantona tavallaan eri teemoihin. Siinäkin on hyvä tosiaan muistaa, että se on Lönnrothin toimittama teos, eikä sinällään tämmönen kokonaisuus niin sanotusta suomalaisesta mytologiasta, mitä se sitten ikinä olisikaan, että varsinkin tosiaan kun ne on eri alueilta kerättyjä runoja. Ja ylipäätänsä se mitä suomalaisuuskaan on, niin se on oma hankala kysymyksensä miten se määritellään ja ketä määritellään ja ketä eikä ei määritellä ja miksi näin. Näin mä itse näkisin sen Kalevalan roolin, et totta kai sillä on kulttuurisesti todella iso merkitys muun muassa suomalaiselle identiteetille ja hahmotukselle. Jotenkin sitä ehkä itse näkee kuitenkin et tarkastelee vähän tämmösten kriittisten silmälasien kautta sitä Kalevalaa, et mistä se oikeastaan loppupeleis kertoo. Kertooko se kuitenkin loppupeleissä enemmän 1800-luvun toiveista ja unelmista kuin ns. todellisuudesta.

 

Joonas Ahola: Ihan niin kuin sä tässä sun teoksessa kyllä tuot esiin tämän kriittisen näkökulman joka kohdassa, niin kehotat myös omatoimisia tutkailijoita samanlaiseen kriittisyyteen, mikä on ihan paikallaan kyllä. Tässä sun kirjassa tää sun lähtökohta, että sä lähdet näiden hahmojen kuvaamisesta ja siitä, että annat niille lopulta aika selkeitä määritelmiä näille eri henkilö - puhutaan vain hahmoista ei henkilöhahmoista. Hyvin selkeitä määritelmiä jotka kuitenkin siellä perinteisessä usein tosi jotenkin kompleksisia häilyviä jopa siinä mielessä, että jotenkin usein tuntuu ku esim. virtuaalikuvauksia katsoo, että tärkeämpää on usein se rituaali, kuin se varsinainen hahmo ketä siinä esimerkiksi puhutellaan tai kehen viitataan, koska se saattaa vaihtua esityksestä toiseen. Mut sulla on tässä ollut selvästi tämä valinta, niin onko tää ollu - mimmoseks sä oot kokenut tän toteuttamisen nimenomaan näiden henkilöhahmojen kautta, jotka kuitenkin on viime kädessä ehkä häilyvämpiä kuin se - jopa häilyvämpiä kuin se varsinainen rituaalipohjaisia taustalla? Lukuun ottamatta tietysti Kalevalaa, joka on jo valmiiks Lönnrothin pureskelemaa tekstiä.

 

Karolina Kouvola: Mä oon ite jotenkin nimenomaan tossa kohtaa sitten tuonut sitä tavallaan sen tulkinnan ja sen aikaisemman tutkimuksen tuomaa viitekehystä ja semmosta kehystä siihen ympärille, että esimerkiksi vaikkapa Rauni olis semmosena hahmona mis tuntuu et on joitakin mitä mä tohon tota käytin lähteenä, esimerkiksi Anttosen tämmöistä artikkelia artikkelia siitä hahmosta ja pyrin sitä kautta niin kuin jotenkin Agricolahan sitä yhtä mainintaa, joka on muistaakseni ainut mitä Raunista on meillä on tietoja, tai ainakin hyvin harvoja tietoja siitä, niin sitä kautta yhdistämään sen tähän aikasempaan tutkimukseen ja hahmottaa, et mikä se on se mitä me voida sanoa siitä hahmosta. Et onko siitä hahmosta esimerkiks niin kun tarpeeksi tietopohjaa, tutkimuspohjaa tai kuvauspohjaa, et voitais rakentaa sit jonkun näköinen tämmönen esitys.

 

 Et se oli esimerkiks, sit on tämmönen hahmo kun Kati, josta löyty kolme mainintaa, niin miten hän liittyy esimerkiksi puuhun ja se tavallaan tuntu sitten vähän turhan vähältä siihen nähden et olisin pistänyt kolmen tai muutaman alle kymmenen, mainintoja oli Katista, niin rakentamaan sitten tämmöstä hahmoa. Varsinkaan ku tuntu et sitä ei tutkimusmainintoja ollut. Tavallaan työprosessi oli nimenomaan se ja osittain myöskin se mikä vaikutti oli et se, miten näitä hahmoja valittiin tähän kirjaan tai otettiin tähän kirjaan, niin niissä oli nimenomaan se, että niistä ois hyvä olla niin kuin sitä tutkimuksellista tietoa taustalla ja hyvä olla myöskin niin kuin myöskin sit näytä niin kuin kansanrunouden kuvauksia tai uskomustarinoiden kuvauksia, et esimerkiksi metsänneidosta mä käytin aika paljon suomenruotsalaista tai ruotsinkielistä aineistoa taustalla, mitä on sitten itse tutkinut omas väitöskirjaprojektissani. En metsänneitoa sinänsä, mutta näitä ruotsinkielisiä uskomusaineistoja, että tavallaan sitä kautta ne lopulta määriytyy ne hahmot mitä tässä kirjassa käsittelin.

 

Joonas Ahola: Ja rajautuivat sitten lopulta tähän 30 avainhahmoon, joita siis tässä kirjassa käsitellään. No niin mut kiitos tosi paljon Karolina, oli kiinnostava ja hauska jutella sun kanssa aiheesta.

 

Karolina Kouvola: Kiitos, oli tosi kiva.

 

Outro: Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisuja välittää tieteen oma kirjakauppa, tiedekirja, www.tiedekirja.fi.