Tiedekirjan podcast-sarja esittelee Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) jäsenseuroja sekä heidän tuoreita julkaisujaan. Aiheet vaihtelevat 150 vuotta täyttävästä Suomen Muinaismuistoyhdistyksestä eriarvoisuuden kasvoihin suomalaisessa liikunnassa. Keskustelemassa ovat tieteellisten seurojen asiantuntijat. Lue tekstivastine Tiedekirjan podcast-jaksosta Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa alta ja kuuntele podcast Tiederadio-kanavalla Soundcloudissa tai Spotifyssa.

Tekstivastine: Tiedekirja: Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa

Tiedekirjan podcastissa käsitellään Liikuntatieteellisen Seuran syyskuussa 2020 julkaistua Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -teosta, joka on ensimmäinen aihepiiriään Suomessa kattavasti luotaava kirja. Siitä keskustelemassa ovat teoksen toimittaneet Jouko Kokkonen ja Kati Kauravaara. 

Jouko Kokkonen: Liikuntatieteellinen seura julkaisi syyskuussa teoksen Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa. Kyseessä on ensimmäinen aihepiiriä kattavasti luotaava teos Suomessa. Olen Jouko Kokkonen, teoksen toinen toimittaja. Kanssani keskustelemassa on Kati Kauravaara, joka on teoksen toinen toimittaja. Kati mistä tämän teoksen kokoaminen sai alkunsa ja ideansa?

Kati Kauravaara: No voidaan hypätä ajassa taaksepäin puoltoista vuotta, kun Eeva Rönkön kanssa - Eeva Rönkkö on yksi teoksen kirjoittajista, hänen kanssaan istui junassa. Oltiin tulossa sosiologipäiviltä, jossa oli eriarvoisuusteemana ja silloin me mietittiin, että tästä aiheesta ei ole liikaa puhuttu liikuntakentällä. Ja heti jo tunnistettiin useitakin sellasia ryhmiä joiden ääni ei oo tullu kuuluviin liikuntakentällä ja joita me toivottais et me nähtäis liikkujina ja myös toimijoina. Ja koettiin tosi tärkeeksi lähtee kokoamaan tämmöstä teosta ja nimenomaan vielä sitten työryhmän kanssa yhdestä niin, että tämä sai mahdollisimman arvoisensa ikään kuin kokonaisuuden niin et me tehtiin tästä tieteellinen julkaisu.

Jouko Kokkonen: No te otitte yhteyttä meihin liikuntatieteellisessä seurassa ja lämpenimme aika nopeasti ajatukseen. Yllättikö se teidät?

Kati Kauravaara: No täytyy sanoa et yllätti. Mä en muista milloin joku projekti olisin lähtenyt näin helposti käyntiin, kun esitin liikuntatieteellisen seuran pääsihteerille Jari Kanervalle tän idean, niin hän sano heti, että kyllä me ollaan mukana ja siitä tämä käynnisti itse asiassa valtavan nopeasti. Ja niin kun mä sanoin et siit on vaan puoltoista vuotta kun me tota mietittiin tätä ideaa ja nyt meillä on jo kirjan ulkona.

Jouko Kokkonen: Niin tuo vertaisarviointiprosessi itsessään vie aika paljon aikaa, et sen takia voi puhua että kirja on syntynyt todella nopeasti.

Kati Kauravaara: Joo kyllä.

Jouko Kokkonen: Minkälainen toi kirjan kokonaisprosessi oli omasta näkökulmasta? Tuliko siellä yllätyksiä vai etenikö se niin kun sä ajattelit?

Kati Kauravaara: No, mä en ehkä silloin ensimmäisen idean esitettyäni osannu edes vielä ajatella et mitä tuleman pitää. Mun mielestä tässä aika sujuvasti saatiin koottua kirja tai me löydettiin siis tai saatiin kymmenen artikkeliehdotusta tähän kirjaan ja lopulta sitten tämän vertaisarviointiprosessin myötä kaikki kymmenen artikkelia tuli hyväksytyksi myöskin. Mä oon todella iloinen siitä, että me saatiin aika monipuolinen kattaus näkökulmia tähän eriarvoisuuden teemaan. Toki me myös kutsuttiin kirjottajia ja pyydettiin kirjoittajia kun tiedettiin että joku esimerkiks toimii tutkijana jonkun tietyn ryhmän äärellä, niin esitettiin ihan suoriakin toiveita ja kannustettiin osallistumaan tähän prosessiin. Ehkä tämä vertaisarviointiprosessi sinänsä kun oli tavallaan itselleni uutta nyt näin alusta loppuun asti vietynä, niin siinä oli itelle myös oppimisen paikka. Oli kiva nähdä se koko prosessi, että mä en tiedä sillä lailla yllättikö, mutta seurasin kiinnostuneena sitä, että minkälaisia käsikirjoituksia ensimmäisellä kierroksella saadaan ja miten niiden kanssa sitten kirjoittajat työskentelevät ja painiskelevat, ja täytyy sanoa et oli meillä ihan tiukkoja arvioitsijoitakin ja niin pitää mun mielestä ollakkin, että näistä tuli niin kun - kirjoittajat pysty hiomaan erinomaisia artikkeleita.

Jouko Kokkonen: Aihepiirien kirjo on aika laaja tässä teoksessa. Voisitko vähän kertoo siitä, et mitä tämä pitää sisällään?

Kati Kauravaara: Joo, tässä totta tosiaan nämä kymmenen artikkelia tulee tai tarkastelevat aika lailla erilaisista kulmista tätä eriarvoisuuden ilmiötä. Ja siellä nousee myös hyvin kattavakin joukko erilaisia ryhmiä esille ja tätä eriarvoisuutta ikään kuin moni kirjoittaja tarkastelee tietyn ryhmän näkökulmasta. Näitä ryhmiä on vaikkapa esim. romani- tai ulkomaalaistaustaiset jalkapalloilijat tai lihavat naiset tai syrjäkylillä asuvat nuoret tai vaikeimmin vammaiset, tässä muutamia esimerkkejä. Ja mä näen, että meillä oli oivallinen mahdollisuus sitten ikään kuin näiden ryhmätarkastelujen pohjalta hypätä vähän ylemmältä portaalta kattomaan, et minkälaisista asioista nää kirjoittajat oikeestaan kertoo näissä teksteissään ja musta oli kiinnostavaa huomata se, että oikeastaan siellä alko samat asiat toistumaan. Senkin takia mun mielestä on tosi arvokas tämä teos, koska tämä kertoo että eri ryhmien näkökulmasta niitä asioita, mut sitten toisaalta taas tämä kertoo sen, että on paljon yhteneväisyyksiä ja eriarvoisuus ei suinkaan ole marginaali-ilmiö liikuntakentällä. Tää  tavallaan tuo myös todeksi sen et miten paljon itse asiassa meil on vielä tehtävää.

Jouko Kokkonen: Näin tekee yhteenvetoa eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -teoksen toinen toimittaja sitten Kati Kauravaara. Olen Jouko Kokkonen ja osallistun myös tämän teoksen toimittamiseen hyvin kiinteästi ja itseäni kiinnostivat myös teokseen sisältyvä Hannu Itkosen johdanto-osuus ja sitten sinun Kati yhdessä Eeva Rönkön kanssa tekemä yhteenveto, jotka minusta nostavat sen teoksen arvoa huomattavasti, koska muuten tämä sisältö jäisi aika sirpaleiseksi.

Kati Kauravaara: Joo, tällä johdantotekstillä ja sitten meidän niin kun yhteenveto tekstillä haluttiin tosiaan löytää sellaisia ja selkeitä linjoja mitä täältä olis nostettavissa näiden artikkeleiden pohjalta, ja sitten toisaalta nostaa vielä jotenkin kirkkaammin esille sitä, et mitä me oikeastaan voitais tehdä ja missä on ikään kuin niitä semmosia asioita joihin meidän pitäis erityisesti kiinnittää huomiota.

Jouko Kokkonen: No kenelle tämä teos on tarkotettu? Pystytkö tiivistämään sen?

Kati Kauravaara: No tietysti itse asiassa voi niin kun sanoit kenelle tahansa sinäänsä. Mul on hauska kokemus viime viikolta kun jaoin eräässä työyhteisössä johan itse kuulun, niin jain sitten linkin tähän kirjaan ja siellä eräs sairaanhoitaja sitten totesi, että tämä kirja tempasi mukaansa et nää oli todella liikuttavia tarinoita ja silloin mä niinku tajusin, et itse asiassa että välttämättä ei tarvitse olla tutkia tai alan opiskelija tai sillä lailla ammatillisesti edes liikuntakentälle suuntautunut, kun voi saada tästä kirjasta paljon, ja ajattelisin että tässä on pyritty myös tavallaan käsitteellistämään sitä eriarvoisuutta ja saamaan sitä ilmiötä haltuun. Eli mä toivoisin että myös liikuntakentän ulkopuolelta löytyisi lukijoita, mut että kyllä meillä alusta asti oli tarkotuksena tehdä tästä myös oppikirja, niin mä toivon että se myös liikunta-alan ja miksei myös muun alan opiskelijoiden käsissä kuluu.

Jouko Kokkonen: Se mikä tässä on minusta mielenkiintosta on se et siinä on sekä näitä niin sanottuja laadullisia että sitten määrällisiä artikkeleita ja miten nämäkin artikkelit keskustelevat keskenään vai oletko eri mieltä tästä?

Kati Kauravaara: Ei se on ihan totta, mutta sillä lailla mä itseasias muutenkin tutkijanakin katson tätä maailmaa. Et mun mielest me tarvitaan niin kun sekä määrällistä tietoa että laadullista tietoa, jotta ne voidaan ymmärtää tätä meidän ympäröivä todellisuutta ja maailmaa syvällisemmin ja paremmin. Et ei yhdenlainen lähestyminen tuota sitä ikään kuin tyhjentävää ja tarvittavaa ymmärrystä. Tosin mä en tiedä, että tuottaako tutkimus koskaan täysin tyhjentävää ymmärrystä, mut ne voidaan aina päästä lähemmäksi ja lähemmäksi.

Jouko Kokkonen: Niin se taatusti lisää ymmärrystä.

Kati Kauravaara: Kyllä.

Jouko Kokkonen: Miten sitten - löydätkö tuolta semmosia yhteisiä luonteenomaisia piirteitä eriarvoisuudelle Suomessa mitkä näiden artikkelien kautta piirtyvät esiin?

Kati Kauravaara: Ajatteletko niinku liikuntakentällä?

Jouko Kokkonen: Lähiliikuntakenttä ja sitten siitä peilaten laajemmin yhteiskuntaan.

Kati Kauravaara: Joo, no on täällä löydettävissä. Vähän sitä työtä tehtiin ikään kun sentyyppistä tutkimustyötä silloin kun me mietittiin tätä kirjan sisältöä et millä tavalla näitä artikkeleita vois niputtaa toisiinsa, niin kyl tääl esimerkiks niin kun on selkeesti artikkeleita, jotka puhuvat tämmöstä liikuntakentän normatiivisuudesta. Ja mä ajattelen et yhtä lailla voi sitä millä tahansa ikään kuin areenalla ollaan, missä tahansa kontekstissa, niin olis hyödyllistä välillä pohtia et minkälainen, onko ne meidän normit ahtaat jotka sillä kentällä on vallitsevat. Et salliiko se sen että siellä voi nähdä monenlaisia ihmisiä toimimassa, että se ainakin on yksi mun mielestä semmonen selkeä viesti ja moni kirjoittaja kertoi tästä.

No sit mun mielestä täällä voi nähdä myös sen tai todentaa sitä, että eriarvoisuutta tuotetaan monella eri tasolla. Et sitä tuottaa siis yksilöt, esimerkiks nyt liikuntakentällä mä ajattelen ihan niin kun kanssaliikkujia siellä samassa ryhmästä, yhdessä liikkuvia, on ne sitte pelaajia tai voimistelijoita tai keitä tahansa siellä liikkumassa. Sitten itsessään se ryhmä sinänsä voi tuottaa eriarvoisuutta kollektiivisesti myöskin ja sitten mun mielestä tosi tärkeänä näkökulmana myös niin kuin tämmösellä niin kun institutionaalisella tasolla voidaan tuottaa eriarvoisuutta ja kyllä sinnekin pitäisi katsetta suunnata. Tässä olikin meillä pari artikkelia, jotka erityisesti kertoi tästä institutionaalisesta toiminnasta ja eriarvoisuudesta.

Ja sitten toisaalta viittasitkin näihin määrällisiin artikkeleihin. Niitä oli tässä teoksessa useampia ja mä ajattelen et ne kertoo ehkä tälläsestä elämän ehtojen eriarvoisuudesta, jolla tarkoitetaan sitten sitä, että ikään kuin toiset näiden ihmisten tai ihmisryhmien välisten erojen annetaan kasvaa ja nämä ikään kuin tämmöset eriarvoisuuden taustatekijät ja ne mekanismit vaikuttaa ihmisten terveyteen heikentävästi. Ja tääl oli esimerkiksi artikkeleja jotka kerto siitä, et ketkä liikkuu enemmän ja ketkä liikkuu vähemmän. Et esimerkiks tämmösiä linjoja ihan selkeesti oli löydettävissä.

Jouko Kokkonen: Se on aika luontevaakin, koska suomalainen liikuntakulttuuri on hyvin laaja ja sen kosketuskohdat muuhun yhteiskuntaan niitä on erittäin paljon.

Kati Kauravaara: Kyllä ja itseasias tohon vois lisätä, että tämän kirjan toimituskuntaan kuuluva Hannu Itkonen, hänen kanssaan ollaan ajateltu monesti näin, että parasta liikunnan edistämistä on köyhyyden poistaminen. Eli vaikka nyt liikutaan täällä liikuntakentällä, niin me voidaan niitä ratkaisuja löytää myös kentän ulkopuoleltakin ja myös tähän eriarvoisuuskysymyksiin liittyen.

Jouko Kokkonen: Meillä on käsittelyssä tietysti se Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -teos, olen Jouko Kokkonen, toimituspäällikkö liikuntatieteellisten seurausta ja liikunta ja tiede lehdestä ja kanssani keskustelee Kati Kauravaara. No miten sitten eriarvoisuutta voidaan vähentää? Tuliko siitä sinulle ajatuksia kun teit tätä teosta?

Kati Kauravaara: Tuli ajatuksia ja osa niistä ajatuksista on meidän teoksen kirjoittajilta lähtöisin. Eli tota siel on hyviä ideoita siihen, et mitä sitten voitaisiin tehdä. Mä sanosin et melkeinpä joka artikkelista löytyy jotakin ajatuksia myös tähän mikä on ilahduttava asia, et samanaikaisesti kun me puhutaan eriarvoisuuden vähentämisestä, niin me voitais puhua myös yhdenvertaisuuden lisääntymisestä tai lisäämisestä.

Toki monenlaisia näkökulmia tähänkin löytyy. Mä mietin just sitä, että kun oli nämä tasot millä eriarvoisuutta tuotetaan, niin samoilla tasoilla sitä voidaan myös purkaa. Ja usein me ajatellaan et ne on jotain niin kun isoja tekoja jossain kaukana niin että joku muu tekee ja siihen tarvitaan resursseja, mut että mä mielellään sitä katsetta kääntäisin jokaiseen meihin yksilöön niin, että mitä me voidaan tehdä sillä omalla toiminnallamme, niin et me voidaan parantaa tilannetta. Ja se voi lähteä ihan niinkin pienestä, että tunnistetaan vaikkapa niitä omia ennakkoluuloja erilaisia ryhmiä kohtaan. Ennakkoluuloja meillä on kaikilla, elikkä mun mielestä siihen pitää suhtautua myös erittäin armollisesti, mut että keskeistä on se, että pystynkö mä tunnistamaan niitä omia ennakkoluulojani ja voinko mä toimia toisin ku mä ikään kuin saattaisin automaattiohjauksella toimia. Voinko mä pysähtyä hetkeksi miettimään et ahaa mä tunnista on nyt itselläni tämmösen ennakkoluulon, miten mä voisin käyttäytyä toisin, että mä en vahvista ikään kuin sitä. Et antaa ihmiselle mahdollisuuden.

Sit jos mä ajattelen liikunnan edistämisen näkökulmasta, niin keskeistä olisi niin kun osallistumisen lisääminen. Eli eri ryhmiin niin kun kuuluvien tai sinne meidän luokittelemien ihmisten mukaan kutsuminen siihen toiminnan suunnitteluun olis mun mielestä ihan tosi tärkeä asia. Et me ei ajatella että ihmiset keitä me haluttais mukaan olis jotenkin objekteja, vaan he olis subjekti ja meidän kanssa yhdessä miettimässä, koska he ovat sit taas parhaimpia asiantuntijoita vaikkapa siinä, että miten heidän osallistumisen esteitä voitaisiin purkaa ja miten niihin voitais vaikuttaa. Mut ehkä semmonen yksi läpileikkaava teema näissä artikkeleissa myös näkyi, että tarvitaan tutkimustietoon lisää. Ja nimenomaan niin, että se kattaa myös näitä ryhmiä jotka usein jää paitsioon. Esimerkiksi vaikkapa niin kuin vammaisliikunnan puolella, että miten siellä huomioidaan vaikeimmin vammaisten ääni tai otetaan se mukaan tutkimukseen, tai usein esimerkiks ulkomaalaistaustaiset unohdetaan tutkimuskentällä kokonaan, että puhutaanko me oikeasti koko väestöstä tai koko siitä tietyistä ihmisjoukosta, vaikka tietyillä alueilla asuvista, jos me ei kuitenkaan sitten huomioida että siel on eri tavoin vaikkapa kommunikoivia ihmisiä.

Jouko Kokkonen: Entä sitten yhteiskunnan rooli, nostit tuossa esiin on köyhyyden poistamisen, mutta se on erittäin iso ja vaikee tavoite. Mitä sitten pienemmillä askelilla voidaan tehdä eriarvoisuuden vähentämiseksi liikuntakulttuurissa yhteiskunnan näkökulmasta?

Kati Kauravaara: No mä mietin, että toki köyhyyden poistaminen on semmonen tosi iso kakku, mut et sit jos me lähetään vähänkään pilkkomaan sitä niin kun tän tyyppisiä teemoja pienemmiksi. Esimerkiks täällä yksi artikkeli kertoo romaniväestöstä ja kuinka he lähtee aika lailla takamatkalta ikään kuin liikuntakentälle osallistumiseen, ja silloin puhutaan esimerkiks semmosista asioista, että voisiko tietyn ihmisryhmän vaikkapa koulutustasoa nostaa ja minkälaisia toimia siihen tarvitaan. Et tavallaan edelleenkin me saatetaan liikkua aika paljon liikuntakentän ulkopuolella myös silloin kun mietitään niitä keinoja sitten taas yhteiskunnan tasolla vaikuttaa asioihin. Mut totta kai - tossa Hannu Itkonen puhuu paljon siitä sen tyyppisestä normittamisesta et miten meidän esimerkiks lainsäädäntö niin kuin edistää yhdenvertaisuutta ja ikään kuin velvoittaa meidät toimimaan tietyllä tavalla, niin kyl sellaset raamit pitää olla myös kunnossa. Ja sekään ei itseasias riitä, vaan myös vaikkapa täs tapaukses liikuntatoimijoiden pitää myös tuntea se, että minkälaisia velvotteita ihan vaikkapa yhdenvertaisuuslaki sitten eri toimijoille asettaa. Mut et sitten taas kun miettii, että tota jotkut semmosetkin teot, että vaikkapa millä nimellä me kun kutsutaan ja mitä käsitteitä me käytetään vaikkapa nyt esimerkiks opetus- ja kulttuuriministeriö tekee tehdessään erilaisia hankehakuja, et voi lähettää hanke-ehdotuksia, niin kenelle ikään kuin me suunnataan sitä toimintaa, niin kyllähän he paljon määrittelee siellä omilla käsitteillään ja tavallaan ilmaista asioita sen, että ovatko kaikki ryhmät edustettuna vai kohdistuuko johonkin ryhmään tietynlaista normittamista, tässä nyt joitain esimerkkejä.

Jouko Kokkonen: Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa tarjoaa siis monia näkökulmia ja lähtökohtia liikuntakulttuurista käytävään keskusteluun. Elen keskustellut tässä aihepiiristä Kati Kauravaaran

kanssa. Kiitoksia Kati tästä tuokiosta ja teos on saatavissa Tiedekirjasta.

Kati Kauravaara: Kiitoksia.