Tiedekirjan podcastien syksyn 2021 sarjana on ”lukuhetki”, jossa Sanna Majuri lukee tekstisitaatteja valikoiduista uutuustiedekirjoista. Kuulijat saavat kurkistaa kansien väliin ja nauttia kirjojen tarinoista. Sarja esittelee Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) jäsenseurojen tuoreita julkaisuja. Aiheina ovat muun muassa seurapiirielämä Turussa 1810-luvulla, prostituutio 1900-luvun Helsingissä, filosofiasta pohdiskelua kapitalismin ja luonnon suhteesta, muistojen Viipurin kaupunkitila, oppivelvollisuuden historia sekä paneudutaan Terijoen alueen rakennuksiin. Lue tekstivastine Tiedekirjan podcast-jaksosta Diasporan Viipuri: Maailma jota ei enää ole - vaikka onkin alta ja kuuntele podcast Tiederadio-kanavalla Soundcloudissa tai Spotifyssa.

Tekstivastine: Tiedekirja: Diasporan Viipuri: Maailma jota ei enää ole - vaikka onkin

Tiedekirjan podcast-jakso käsittelee Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita sarjaan kuuluvaa julkaisua Diasporan Viipuri – Muistojen kaupunki sotien jälkeen. Harva kaupunki herättää suomalaisissa samanlaisia tunteita kuin Viipuri. Viipurin kaupunkitilaa muistellaan yksityisten muistojen ja yleisen kansallisen tason tunteena. Kaupungin menettäminen sodassa on antanut sille erityisen merkityksen suomalaisten muisteluperinteessä. Kaupunki ei ole vain mielenkiintoinen turistikohde vaan jotain enemmän. Jani Karhun tutkimuksessa (empiirinen kyselytutkimus) Viipuri esittäytyy korostetun suomalaisena. Näyttelijä ja laulaja Sanna Majuri lukee sitaatin Jani Karhun artikkelista ”Maailma jota ei enää ole - vaikka onkin.

Intro: Tervetuloa Tiedekirjan ”lukuhetkeen”. Lukuhetki on Tiedekirjan podcastsarja, jossa luetaan osia kirjoista ja sinä, kuulija saat kurkistaa kirjojen aihepiiriin ja tyyliin. Nautinnollista lukuhetkeä! Sanna Majuri lukee sitaatin Jani Karhun artikkelista ”Maailma jota ei enää ole – vaikka onkin.” Viipurin kaupunkitila ja menneisyys suomalaisissa ja venäläisissä tulkinnoissa kirjasta Diasporan Viipuri. Muistojen kaupunki sotien jälkeen.

"Maailma jota ei enää ole – vaikka onkin". Viipurin kaupunkitila ja menneisyys suomalaisissa ja venäläisissä tulkinnoissa

Johdanto ja tutkimusasetelma

Harva kaupunki herättää suomalaisissa samanlaisia tunteita kuin Viipuri. Vaikka Viipuri tunnetaan rikkaasta ja pitkästä historiastaan, kaupungin vaiheet ja useat rakennukset ovat osa suomalaista historiakuvastoa erityisesti itsenäistymisen ja toisen maailmansodan päättymisen väliseltä ajalta. Tuona aikana kaupunki kasvoi Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi, menetettiin talvisodassa, valloitettiin takaisin ja menetettiin jälleen. Nykyään Viipuri on pieni venäläinen provinssikaupunki.

Kaupungin menettäminen sodassa on antanut sille oman erityisen merkityksensä suomalaisessa historiakerronnassa ja luovutettuihin alueisiin liittyvässä muisteluperinteessä. Mediassa ja internetin foorumeilla kaupunki nostetaan esiin säännöllisesti. Muistelujulkaisuissa ja eri medioissa kaupungin paikat ja rakennukset hahmottuvat vanhojen valokuvien, lapsuuden ja nuoruuden muistojen sekä nykyisen turismin välityksellä. Tässä kuvastossa Viipuri on korostetun suomalainen. Samat tärkeät paikat toistuvat kaupungista kerrottaessa: linna Suomen lippu tornissaan, Pyöreän tornin hilpeä ravintola, ihana Monrepos. Useat rakennukset ovat kuitenkin olleet paikallaan läpi hallitsijoiden ja asukkaiden vaihdosten.

Viipurin kaupunkitilan historiallinen kerrostuneisuus on rikasta. Kaupungin tärkein maamerkki Viipurin linna on ruotsalaisten rakentama keskiaikainen rajalinnoitus. Hyvin tunnettu on myös vanhan kaupunginmuurin jäänne Pyöreä torni. Monet rakennukset, esimerkiksi Pyhän Annan kruunulinnoite, ovat Venäjän keisarikunnan ajalta, jotkut puolestaan autonomisen Suomen aikaisia. Itsenäisen Suomen ajalta kaupunkikuvaa rikastuttavat muun muassa Uno Ullbergin suunnittelema taidemuseo ja Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto. Neuvostoaikaiset ja nykyvenäläiset rakennukset tuovat oman lisänsä värikkääseen kaupunkimiljööseen. Muistomerkeissä kohtaavat niin ruotsalainen valloittajaruhtinas kuin Vladimir Lenin. Kaupungissa on säilynyt poikkeuksellisen paljon kohteita koko sen historian ajalta.

Analysoin artikkelissani Viipurin kaupunkitilalle annettuja menneisyyden tulkintoja. Kysyn, mitkä kaupungin paikoista nousevat aineistossa keskeisiksi kuvauksen kohteiksi ja millaisia merkityksiä niihin liitetään. Artikkelin perustana toimii vuonna 2015 kerätty kysely- ja haastatteluaineisto. Kysely- ja haastatteluaineiston avulla kerättiin tietoa niin suomalaisilta kuin venäläisiltäkin siitä, mitkä kaupungin paikoista ovat heille tärkeitä ja millä tavalla kaupunkitilan historiallinen kerrostuneisuus heidän kertomanaan välittyy. Kysely- ja haastatteluaineisto ovat samaa kokonaisuutta, mutta tässä artikkelissa hyödynnän ennen kaikkea kyselyjen tuottamaa aineistoa. Yksittäisiä haastatteluita ei artikkelissa hyödynnetä, vaan haastattelujen merkitys ilmenee hermeneuttisena osana aineistosta muodostamaani kokonaisymmärrystä.

Viipurin kaupunkitilan historiallista kerroksellisuutta ja sille annettuja merkityksiä on esitelty aikaisemminkin. Tuoreimmasta tutkimuksesta mainitsen kaksi. Vuonna 2020 julkaistu Viipuri: Historiallinen kaupunkikartasto esittelee ja arvioi Viipurin kaupunkitilan kehitystä keskiajalta nykypäivään. Kirja on ennen kaikkea karttajulkaisu, ja kaupunkitilan merkityksiä käsitellään kaupunkisuunnittelua ja rakentamista painottaen. Kimmo Katajalan toimittama Meanings of an Urban Space. Understanding the historical layers of Vyborg (2016) analysoi kattavalla otteella Viipurin kaupunkitilan kehittymistä. Teoksessa Viipurin kaupunkitilaa ja sille annettuja merkityksiä pohditaan laajasti, mutta etenkin kaupungin keskeisiin maamerkkeihin ja yleiseen kaupunkitilan tarkasteluun painottuen.

Käsillä olevassa artikkelissa katsotaan Viipurin kaupunkitilaa yhtäältä julkisen tason merkityksiä ja toisaalta yksityisen tason merkityksiä arvioiden. Kaksijakoinen lähestymistapa on perusteltu, sillä ihmisten kaupunkitilan tulkinnoissa molemmat tasot nivoutuvat yhteen. Yleisessä Viipuria koskevassa puheessa yksityinen taso jää dominoivan julkisen tason varjoon. Aineiston eri puolien analysointi samassa yhteydessä avaa julkisen tason ja yksityisen tason merkitysten piirteitä suhteessa toisiinsa ja tekee Viipurin kaupunkitilalle annettujen merkitysten kokonaisuuden ymmärrettävämmäksi kuin keskittyminen vain jompaankumpaan.

Paikat kaupunkitilan määrittäjinä ja menneisyyden tulkintojen alustoina

Kyselyssämme oli useita paikkamerkityksiin ja kaupunkitilan tulkintoihin liittyviä kysymyksiä. Käsillä olevassa artikkelissa analysoin aineistoamme kaikkein tärkeimmän ja eniten tutkimusaineistoa tuottaneen kysymyksen kautta.

Lomakkeen kysymys oli muotoiltu seuraavasti: ”Nimetkää Viipurista kolme–viisi (3–5) paikkaa tai rakennusta, joilla on teille erityistä merkitystä ja kertokaa lyhyesti miksi, tai mitä muistoja tai asioita se mielessänne herättää.” Kysymys tuotti runsaasti tietoa vastaajien tavasta jäsentää Viipurin kaupunkitilaa. Viipurin linna ja Pyöreä torni olivat selvästi eniten mainintoja keränneet paikat. Ylipäätään kyselyn tulokset heijastelivat voimakkaasti yleisesti tunnettua mediassa ja dokumenteissa toistettua Viipuri-kuvastoa. Kollektiivinen muisti kiteytyy linnan, Pyöreän tornin, Aallon kirjaston ja Monrepos’n kaltaisiin paikkoihin.

Seuraavassa jäsennän kysymyksen tuottamaa aineistoa niin, että kaupunkitilan tulkinnat jakautuvat yksityiseen ja julkiseen. Yksityisellä tarkoitan koteja tai kohteita, joista puhutaan ensisijaisesti yksityishenkilön työpaikkana, syntymäpaikkana tai muuten henkilökohtaisella tasolla merkityksellisenä. Suurimmaksi osaksi tällaiset merkityksenannot tarkoittavat omaan tai suvun historiaan liittyviä paikkoja ja rakennuksia. Julkisella puolestaan tarkoitetaan linnan ja Pyöreän tornin kaltaisia kohteita. Nämäkin kohteet esiintyvät vastauksissa esimerkiksi työpaikkoina, mutta ratkaisevaa on, puhutaanko kohteesta isoisän työpaikkana vai merkittävänä historiallisena symbolina tai historiallisena kohteena yleisellä tasolla.

Analyysin perusteella vastaukset jakautuvat kolmeen eri luokkaan. Vastaajista 44 % jäsensi Viipurin kaupunkitilan julkisena, ja 38 % oli heitä, joiden merkityksenannoissa yksityinen ja julkinen sekoittuivat. Sellaisia vastaajia, joille kaupungin merkitykselliset kohteet jäsentyvät ennen kaikkea yksityisinä, oli 17 %.

Yhteensä 56 % vastaajista toi esiin yksityisen tason kaupunkitilallisia merkityksiä. Millaisia menneisyyden tulkintoja kaupunkitilalle näissä yksityisen tason merkityksissä annetaan? Vastauksia on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tekstiaineistoa on tarkasteltu teemoja eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroja etsien ja tiivistäen. Sisällönanalyysin avulla pyritään muodostamaan tutkittavasta ilmiöstä tiivistetty kuvaus, joka kytkee tulokset ilmiön laajempaan kontekstiin.

Analyysin ensimmäisessä vaiheessa yksityisen tason merkityksistä eriteltiin erityyppisiä paikkoja. Pelkästään omaan sukuhistoriaan liittyviä yksityisen tilan paikkoja eli koteja toi esille kaikkiaan seitsemän vastaajaa. Seitsemän oli myös heitä, joilla henkilökohtainen taso liittyi ainoastaan julkisen tilan paikkoihin, kuten linnaan tai Pyöreään torniin. Vastauksia, joissa henkilökohtaisen tason merkityksenannot jakautuivat yksityisen ja julkisen tason välillä, oli kaikkiaan 25.

Kyselyyn vastanneista 13 henkilöä oli itse nuoruudessaan asunut Viipurissa. Näistä vastaajista 11 liitti paikkamerkityksensä yksityisen tason paikkoihin. Muut yksityisen tason paikkamerkitykset oli konstruoitu sukulaisilta ja perheenjäseniltä omaksutun muistelun ja perinteen myötä. Myös kaupungissa syntyneistä osa jäsensi muistelunsa vanhempiensa tai muiden sukulaistensa kertomusten välityksellä. Seuraavalle sukupolvelle eteenpäin siirretty paikkakokemus vaikutti vahvana vastaajien historiatulkintoissa.

Yksityisen tason paikkamerkityksiä kuvattiin esimerkiksi seuraavasti:

”Torkkeli – isovanhempani ja vanhempani puhuivat siitä niin paljon, Pietari-Paavalin kirkko – äitini leikki sisarustensa kanssa sen portailla.” (Nainen yli 70 vuotta)

Vastauksessa merkitykset rakentuvat julkisille paikoille annetuista sukuun liittyvistä muistoista. Kirkko on merkityksellinen äidin ja hänen sisarustensa leikin kautta, Torkkeli isovanhempien ja vanhempien muistelupuheen välittämänä.

”Monrepos puisto ja sen vieressä oleva Likolammen asuinalue. Siellä oli äitini äidinisän omistama huvila, jossa äitini vietti lapsuutensa. Uimassa käytiin aivan Monrepos´n puiston vieressä. Äitini kertomukset siltä ajalta olivat tosi mielenkiintoisia.” (Nainen yli 70 vuotta)

Monrepos´n ja Likolammen tärkeys muodostuu suvun omistaman huvilan ja vastaajan äidin muistelun välittämänä. Paikoista ei puhuta yleisellä vaan yksityisellä ja henkilökohtaisella tasolla.

”Kauppatori ja Pyöreä Torni. Muistan, kun tätini osti minulle naruun pujotetun vesirinkeliketjun ja pujotti sen kaulaani. Myyntikoju oli torilla Pyöreän Tornin vieressä. Eräs varhaisimmista muistoistani, ehkä kesältä 1938 tai 1939.” (Mies yli 70 vuotta)

Kauppatorin ja sen ympäristön tärkeys välittyy lapsuuden mukavista muistoista tädin kanssa. Merkityksellinen on juuri tädin pujottama vesirinkeliketju kyseissä paikassa.

Seuraavat kaksi lainausta ovat esimerkkejä julkisen tason merkityksenannoista:

”Viipurin linna, se on Suomen lukko. Olen nähnyt siellä Suomen lipun tornissa, taisi olla 90-lukua.” (Nainen noin 60 vuotta)

Linnasta puhutaan valtiotasolla Suomen lukkona, ja lippumuistelu välittää kansallisen tason symboliikkaa, jossa linnan vuosisatainen ja monitasoinen historia supistuu yhteen lyhyeen periodiin.

”Viipurin taidemuseo - kauneinta suomalaista modernia arkkitehtuuria Pantsarlahden bastionin harjalla; tyylikkäästi kunnostettuna jopa Aallon kirjastoa tärkeämpi rakennus.” (Mies noin 60 vuotta)

Museo määrittyy vastaajan puheessa kansallisen tason arkkitehtonisena merkkirakennuksena. Tanja Vahtikari korostaa kansallisen muistamistyön merkitystä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välisen jatkumon luomisessa. Esimerkit linnasta ja taidemuseosta kuvastavat muistamistyön kansallisen tason retoriikkaa, jossa Viipurin kaupunkitilan suomalainen menneisyys ja suomalaisuuteen vahvasti linkittyvä nykyisyys korostuvat.

Yksityisen ja julkisen tason merkityksenannot poikkeavat toisistaan selvästi. Aina ero ei ole yhtä selvä kuin yllä olevissa esimerkeissä, mutta aineiston kokonaistulkinnan kannalta tällaisia tapauksia on hyvin vähän.

Seuraavaksi analysoin sitä, kuinka muistelun synnyttämä kaupunkitila ilmenee paikoille annetuissa yksityisen tason merkityksissä ja historiatulkinnoissa. Seuraavat kolme aineistolainausta havainnollistavat analyysin kulkua.

”Viipurin pyöreä torni on tärkein. Sen ympärillä olevalla torilla isoisä kävi myymässä maataloustuotteita. Tornin ravintolassa käymme pikkuserkkujen kanssa muistelemassa heidän äitiään, jonka työpaikka torni oli.” (Nainen noin 50 vuotta)

Pyöreä torni on tärkein, kertoo noin 50-vuotias nainen. Tornin tärkeys ei muodostu keskiaikaisen historian tai kaupunkikuvallisen vaikuttavuuden myötä vaan rakennuksen kytkeytymisestä sukulaisen menneisyyteen. Kaupunkitilallinen historiatulkinta rakentuu vastaajan kuulemista muistoista, jotka hän yhdistää tiettyyn paikkaan, tässä tapauksessa Pyöreään torniin. Sukulaisten äitiä on muisteltu paikan päällä.

”Torkkelin puisto: Sen kautta suunnistin kuin turistiopas ainakin Kauppatorille ja halliin pikavieraillessani ensi kertaa Viipurissa joskus 1970-luvun lopulla. Opastin ystävättäreni rautatieasemalta sinne ja takaisin - tunsinhan toki kaupungin, jonka muistoja olin kuullut koko lapsuuteni vanhemmiltani, tädeiltäni ja heidän viipurilaisilta ystäviltään.” (Nainen noin 60 vuotta)

Lainaus kertoo, kuinka kaupunki oli kirjoittajalle tuttu, vaikka hän kävi siellä ensimmäistä kertaa. Perhepiirissä harjoitetun muistelun avulla hän oli muodostanut vahvan käsityksen kaupungin paikoista ja rakenteesta. Käsitys kaupunkiympäristöstä ei perustunut omiin kokemuksiin tai kartanlukuun vaan muistelun kautta kuviteltuun kaupunkitilaan, jonka hän pystyi ottamaan omakseen. Kertojan on täytynyt mielessään kulkea kaupungin katuja lukuisia kertoja, hahmottaa kohteita ja välimatkoja.

”Sukulaiset muistelivat haikeina Monreposin puistoa, torin vilkasta elämää ja Pyöreää tornia (isoisä oli innokas seuramies). Tärkeäksi minulle on tullut myös Viipurin vanha kaupunki, etenkin Vesiportinkadun näkymä Kellontornin suuntaan. Siitä maalattu maisema oli aikoinaan enoni seinällä (kuten niin monen muun entisen viipurilaisen) ja asuihan äitini vanhempineen ennen evakkoon lähtöä Linnankadun ja Vesiportinkadun kulmassa; voinkin nähdä sieluni silmin äitini pikkutyttönä juoksemassa helmat heiluen Vesiportinkatua kotiaan kohti.” (Nainen noin 60 vuotta)

Kolmas esimerkki ilmentää muisteluun liittyvää haikeutta ja menetyksen tunnetta. Lento ja Olsson ovat todenneet, että erityistä kansallista merkitystä omaavien kaupunkien kohdalla kansallisen ja yksilöllisen muistin välinen suhde korostuu. Kaupungin paikat ja niihin liittyvät dokumentit ovat muistin kiinnekohtia. Muistot ja merkitykset eivät välity vain puheena tai luettuna tekstinä, myös kuvat ja maalaukset ovat tehokkaita muistelun ja seuraaville sukupolville siirrettyjen merkitysten tuottajia. Enon maalaus ja tietoisuus äidin asuinpaikasta ovat ikkuna kirjoittajan mielessään rakentamaan romanttiseen Vesiportinkatuun juoksentelevine lapsineen. Historia tulkitaan ensisijaisesti näiden suodattimien lävitse. Paikka on tärkeä tuohon yhteyteen sovitettuna ja kuviteltuna.

Vastaajien tapa jäsentää Viipurin kaupunkitilaa ja siihen liittämäänsä historiaa ilmentää Viipurin historian tulkinnallista erityislaatuisuutta. Yksityisen tason historiatulkinta ammentaa voimansa suomalaisen Viipurin kokeneiden ja eläneiden eteenpäin siirtämistä muistoista ja kokemuksista. Merkityksellistä kaupunkitilassa ei ole sen nykyisyys, vaan se, kuinka muistelun tuottama ja siten kuviteltu historiatulkinta saadaan nykyiseen kaupunkitilaan sovitettua.

Julkisen tason kaupunkitilalliset merkityksenannot ja historiatulkinnat liittyvät samaan ilmiöön, mutta niissä käyttövoimana on ollut yksityisen sijaan kansallisen tason trauma ja menetyskokemus. Linnan tulkinta ensisijaisesti suomalaisuuden tai karjalaisuuden symboliksi on ehkä selvin esimerkki.

Yksityisen tason merkityksiä esiintyi etenkin yli 70-vuotiaiden vastaajien joukossa. Muissa ikäryhmissä julkisen tason merkitykset olivat enemmistönä. Julkisen tilan merkityksiä esiintyi miesten vastauksissa suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin naisten vastauksissa. Karkeasti jaoteltuna yksityisen tason merkitykset korostuvat yli 70-vuotiaiden naisten vastauksissa ja julkisen tason merkitykset alle 50-vuotiaiden miesten vastauksissa.

Tutkimuksemme aineistossa etenkin iäkkäämmille naisille Viipurin kaupunkitila näyttäytyy vahvasti yksityisen tason kuviteltuna historiana, jossa menneet sukulaiset johdattavat kulkijan kohteesta toiseen. Historian tulkinta ja sen asettaminen kaupunkitilaan siivilöityy henkilöiden ja hyvinkin yksityiskohtaisten kertomusten välittämänä: missä isoäiti piti myyntikojuaan, missä oli vaarin taksitolppa ja mitä äiti kertoikaan Torkkelista.

Julkisen tason merkityksissä korostuu kansallinen eli yleisen tason kerronta. Linna on ikiaikainen symboli, kirjasto merkittävää suomalaista arkkitehtuuria ja Monrepos kadotettua ihanaa 1920- ja 1930-lukua. Anja Kervanto-Nevanlinnan mukaan kaupunkitilan muisti kiinnittyy konkretiaan, säilyneeseen kaupunkiympäristöön. Linnan ynnä muiden keskeisten kohteiden korostuminen selittyykin osin sillä, että ne ovat säilyneet osana kaupunkitilaa. Näin Viipurin kaupunkitilan menneisyyden tulkinnoissa yhdistyvät muistojen ja muistelun, itse koettujen, nähtyjen ja seuraaville sukupolville siirrettyjen kokemusten ja merkitysten eri tasot samoissa muistinpaikoissa. Kyse ei ole vain mielenkiintoisesta matkakohteesta vaan usealla eri tasolla kollektiiviseen muistiin kytkeytyvästä historiakäsityksestä.

Asetelma kiteytyy oivallisesti eräässä kyselyn vastauksessa:

”Pyöreä torni, Viipurin linna, Salakkalahti, Monrepos, Torkkeli. Nämä ovat lauluissa, isovanhempien ja monien muiden kertomuksissa mainitut paikat, joiden merkitystä on mahdotonta selittää. Nämä ovat paikkoja, jotka ovat syöpyneet kollektiiviseen muistiin. Ovat enemmän kuin pelkkä nähtävyys: tunteita, kaipausta, tunnelmia…” (Nainen noin 40 vuotta)

Viipurin vakiintuneet keskeiset muistinpaikat hallitsevat kollektiivista muistia. Yksityisen tason muistinpaikkojen kuvauksissa on runsaasti sellaisia piirteitä, jotka eivät esiinny vakiintuneen Viipuri-kuvaston etusivuilla. Suuren kuvan laitamilla ovat etenkin kotitalot ja perheen elantoon liittyvät kohteet, mutta löytyy sieltä muutakin. Seuraavat kaksi esimerkkiä kuvastavat oivallisesti kertojiensa suhdetta heille tärkeisiin paikkoihin kaupungissa:

”Syntynyt 1939, helmikuussa Yksityissairaala OY:n sairaalassa osoitteesta Punaisen Lähteenkatu 1D, nykyinen Ushanova. Olen myös käynyt oven takana siinä talossa ,7 kerroksessa, jossa synnytysosasto silloin oli. Asuimme Johanneksessa ja tämä oli lähin yksityinen synnytyssairaala.”

”Synnyinsairaalani, silloin Uusi Naistensairaala, Tiilruukin kaupunginosa ja Kolikkoinmäki, soinen asuinympäristö, joista vanhempani ovat kertoneet…”

Yllä olevien esimerkkien tapaan moni mainitsi syntymäsairaalansa. Vaikka vastaajilla ei omia kokemuksia ja muistoja sairaalasta olisikaan, toimii sairaala siltana kaupunkitilan henkilökohtaiseksi kokemiseen. Muistelu ja tulkinta kaupunkitilasta ja sen yksittäisestä kohteesta ei perustu omiin varsinaisiin muistoihin vaan kerrotun perusteella tuotettuun kuvitteluun. Henkilökohtaista kokemusta syvennetään jopa niin, että kohteessa vieraillaan seitsemännessä kerroksessa oven takana muistelemassa.

Sairaaloiden kaltaiset, usein julkishallinnolliset paikat tai virastot eivät ole julkisen Viipuri-muistelun keskiössä. Erinomainen esimerkki on aineistossamme käytetty Viipurin hovioikeuden talo. Kyselyssä oli joukko valokuvia kaupungin eri kohteista. Vastaajia pyydettiin tunnistamaan kohde ja kertomaan siihen liittyviä muistoja tai merkityksiä. Yksi kohteista oli hovioikeuden talo, joka paikkana edustaa oivallisesti Viipurin kaupunkitilan historiallisia kerrostumia. Vain pieni osa vastaajista tunnisti kohteen, vielä harvemmalla oli talosta mitään erityistä sanottavaa. Henkilökohtaista tai merkittävää kollektiivisen muistin luomaa yhdyssidettä ei yksinkertaisesti ollut.

Kaupunkitilan merkitykset muotoutuvat rakennetun, sosiaalisen ja eletyn vuorovaikutuksessa. Rakennettu tila on yhtäältä ymmärrettävissä käytäntöjen ja merkitysten lähtökohtana, ja toisaalta se on niiden tuottama. Kaupungin paikat ja rakennukset konstruoivat sekä kannattelevat kaupungin historiaa, ne muistuttavat menneistä ajoista ja tapahtumista.

Paikkoihin ja rakennuksiin liittyvät kertomukset kiinnittävät kertojan tuohon kertomusten kohteena olevaan tilaan. Tiina-Riitta Lapin mukaan yksityiset kerronnat muokkaavat jaettuja julkisia kertomuksia ja julkiset kertomukset toisaalta muodostavat usein osan yksityisten kertomusten konteksteista. Tämä havainto toistuu tutkimuksemme aineistossa. Viipurissa jako yksityisten ja julkisen tason merkityksiin on vahva. Molempia tasoja kuitenkin yhdistää eräänlainen metakertomus suomalaisesta Viipurista: menetetyistä kodeista ja Suomen lipusta linnan tornissa.

Ontro: Tutustu tieteeseen Tiedekirjan podcastin parissa.