Liikutu tiedosta -tapahtumassa keskusteltiin yhteiskehittämisestä
Yhteiskehittäminen lisää tutkimuksen avoimuutta ja muuttaa tiedon tuottamisen rooleja. Miten luoda onnistunutta yhteiskehittämistä, liittyykö toimintamalliin jotain haasteita ja mitä vaaroja tulisi varoa? Liikutu tiedosta tapahtuman pääsessiossa 22.5.2018 Tieteiden talolla pohdittiin yhteiskehittämisen tavoitteita, esteitä ja niiden ratkaisuja. Paneelikeskusteluun osallistuivat Leena Wahlfors (UNIFI), Sanna Marttinen (Tulanet), Kaisa Korhonen-Kurki (HY) sekä Petri Koikkalainen (Tieteentekijöiden liitto). Keskustelua johdatteli Lea Ryynänen-Karjalainen (TSV).
Yhteiskehittäminen on tieteellisen tiedon tuottamista yhteistyössä tiedon käyttäjien kanssa. Yhteiskehittäminen on noussut esille tiedon tuottamisen toimintatapana etenkin silloin, kun tarvitaan tietoa päätöksenteon tueksi suurien ja monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Keskustelussa tunnistettiin myös, että yhteiskehittämisellä on usein myös välillisiä tavoitteita. Yhteiskehittäminen antaa uudenlaisen mahdollisuuden yhdessä oppimiseen, tiedon jakamiseen sekä luottamuksen kasvattamiseen. Nämä taas tuottavat ymmärrystä, uutta tietoa sekä muutosta.
Mutta kuinka yhteiskehittäminen pääsee tavoitteisiinsa? Onnistumisen ytimessä oli keskustelijoiden mielestä avoimuus määritellä tiedon tuottamisen rooleja uudella tavalla. Yhteiskehittäminen onnistuu parhaiten, kun jokaisen rooli on tärkeä ja yhdessä tekeminen lisää kaikkien osallistujien osaamista ja ymmärrystä. Tällöin yhteiskehittäminen voi tuottaa aidosti kiinnostavia uusia tutkimuskysymyksiä ja tutkimusasetelmia.
Keskustelussa nousi esiin myös yhteiskehittämisen haasteita. Tulisi aina pohtia, onko yhteiskehittämisestä kussakin tilanteessa hyötyä, missä vaiheessa kannattaa käyttää yhteiskehittämistä ja miten yhteiskehittämisen tuotoksia lopulta käytetään. Pohdittiin myös, kuka saa päättää, ketkä osallistuvat yhteiskehittämiseen ja kuinka osallistutetaan erilaisia toimijoita.
Yhteiskehittämisen onnistumisen avaimiksi keskustelussa nousivat hyvä suunnittelu, kyky tunnistaa erilaisia tiedontuotannon tapoja sekä avoimet alustat. Todettiin myös, että hyviä esimerkkejä löytyy eli niitä kannattaa lukea oman kehittämisen tukena.