Joka kuukauden kolmas perjantai on pyhitetty Suomalais-Ugrilaiselle Seuralle

Uutiset   4.9.2019 10.00   Päivitetty 8.10.2019 13.10

Tieteellisestä seurasta saattaa muodostua elämää monilla tavoilla rakentava kumppani. Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksen puheenjohtaja, professori Ulla-Maija Forsberg on saanut seuran kautta paljon, muun muassa akateemista uraa tukevan tiedeyhteisön, johtamiskokemusta ja puolison. Kirjoitus on osa TSV:n 120-vuotisjuhlakampanjaa Miksi tieteellinen seura?

Suomalais-Ugrilainen Seura on ollut osa elämääni 40 vuoden ajan. On vaikea kuvitella, millainen tieteellinen taipaleeni olisi ollut ilman Seuraa, jolla on tapana kiinnittää suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen eli fennougristiikan vähälukuiset opiskelijat alusta asti toimintaansa. Opintojeni alkumetreistä saakka olen joka kuukauden kolmas perjantai ollut muiden mukana kuuntelemassa Seuran kuukausikokousten esitelmiä. Tämä tapa johdatti minua tieteelliseen toimintaan ja ajatteluun vähintään yhtä paljon kuin yliopistossa tarjottu opetus.

Väitöskirjani ilmestyi Seuran monografiasarjassa. Sen jälkeen olen julkaissut Seuran kautta kaksi muutakin monografiaa ja sen aikakausjulkaisuissa useita artikkeleja, jotka ovat vauhdittaneet uraani. Olen ollut mukana perustamassa Seuran uusinta julkaisusarjaa, M. A. Castrénin käsikirjoitusten kriittistä editiota, ja johdan nyt sen toimituskuntaa.

Kuvassa Ulla-Maija Forsberg. Kuva: Sonja Holopainen.

Kuvassa Ulla-Maija Forsberg. Kuva: Sonja Holopainen.

Väiteltyäni tohtoriksi löysin itseni pian Seuran johtokunnasta, jossa toimin ensin arkistonhoitajana, sitten varaesimiehenä ja lopulta 17 vuotta esimiehenä. Seuran perinteiden mukaisesti olen siis pitänyt myös 17 vuosikokousesitelmää M. A. Castrénin syntymäpäivänä 2. joulukuuta. Pitkä aika esimiehenä on myös vaikuttanut omaan identiteettiini, ja elämäni on pitkälti rytmittynyt kuukausittaisten kokousten mukaan: matkat ja muut tapahtumat on suunniteltu muistaen velvoitteet kuun kolmantena perjantaina. Olen edelleen varaesimies, mutta viime vuosina olen uskaltanut olla joinakin kokouspäivinä matkoilla.

Seura on myös sosiaalista kanssakäymistä. Sen piiri yhdistää Helsingin ja Turun fennougristit ja heidän toimintansa näissä kahdessa yliopistossa, jossa suomalais-ugrilaista kielentutkimusta opetetaan. Tieteelliset keskustelut esitelmien yhteydessä, teemaseminaarien suunnittelu ja järjestäminen sekä julkaisujen suunnittelu ja toteutus yhteistyössä ovat merkinneet ammatillista seuranpitoa.

Vapaata seurustelua on harjoitettu kokousiltoina perinteisissä ”jälki-istunnoissa” ruoan ja juoman äärellä. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa jälki-istuntoon maisteriksi valmistuttuani. Silloin iltaa istuttiin ravintola Kauppakillassa Säätytalon vieressä, suunnilleen siinä, missä nyt on TSV:n konttori. Silloin ei naisia paljon ollut vielä niissä tilaisuuksissa nähty. Nyt olemme jo yli 30 vuotta jälki-istuneet Zinnkellerissä Meritullinkadulla. Kuukausiesitelmän pitäjä on näissä istunnoissa kunniavieras ja saa palkakseen esitelmästä illallisen ja luonnollisesti hyvää seuraa.

Suomalais-Ugrilaisen Seuran kokous Säätytalossa 24.9.1931.

Suomalais-Ugrilaisen Seuran kokous Säätytalossa 24.9.1931. Ensimmäisen naispuolisen esimiehensä Seura sai vuonna 2001, kun Forsberg valittiin tehtävään. Kuva: Pietinen, Historian kuvakokoelma/Pietisen kokoelma, Museovirasto.

Seura on opettanut minut tieteellisille tavoille. Seuran esimiehenä toimiminen on ollut keskeinen osa professorin tehtävääni, ja se piti minut kiinni tieteenalani substanssissa niinä vuosina, kun päätoimeni oli yliopiston johdossa. Se on tuonut minut mukaan TSV:n toimintaan miettimään valtakunnallisia tiedekysymyksiä. Koko ammatillinen elämäni on siten ollut tiukasti sidoksissa tieteellisen seuran ja tieteellisten seurojen toimintaan.

Yksityiselämä sitten? Puoliso löytyi aikanaan Seurasta; hän toimi sen esimiehenä 1980-luvun. Lapseni oli kolmiviikkoisena mukana Seuran johtokunnan kokouksessa ja osallistui koulupoikana säännöllisesti jälki-istuntoihin. Nykyisen kotinikin hankin Meritullinkadulta Tieteiden talon ja Zinnkellerin puolimatkasta. Melkoista seuraelämää siis.”

Ulla-Maija Forsberg on Helsingin yliopiston fennougristiikan professori sekä toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksen puheenjohtajana. Hän toimii tällä hetkellä Suomalais-Ugrilaisen Seuran varaesimiehenä.

Suomalais-Ugrilainen Seura on perustettu vuonna 1883 ja on yksi TSV:n perustajaseuroista. Seura edistää uralilaisten ja niin sanottujen altailaisten kielten ja näitä kieliä puhuvien kansojen kulttuurien, kansatieteen, kansanrunouden ja esihistorian tutkimusta. Jäseniksi hyväksytään koti- ja ulkomaisia alan tutkijoita, tieteen ystäviä ja muita, jotka ovat valmiita tukemaan ja edistämään Seuran pyrkimyksiä.

Miksi tieteellinen seura? -kampanjassa julkaistut muut kutsuvierastekstit

Tuukka Tammi: Vetreä vanhus ja varhaiskeski-ikäinen jäsen

Jonna Rintamäki: Tähtinäytöksiä ja planetaarioesityksiä – Rakkaus Kuuhun vei tieteellisen seuraan

Jarmo Saarti: Tieteelliset seurat verkostoitumisen, kouluttautumisen ja tieteen tekemisen kotipesänä

Salla-Maaria Laaksonen: Tieteilijä tarvitsee kodin

Lasse Lehtonen: Poikkitieteellisyys luo hyvän keskusteluympäristön

Lea Ryynänen-Karjalainen: Tieteellisen seuran merkitys sen yksittäisille jäsenille voi olla korvaamaton