TSV-yhteisön järjestämässä Tieteessä tapahtuu -foorumissa 20.10.2015 keskusteltiin strategisen tutkimuksen rahoituksesta sekä tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnista. Aihe herätti paljon kiinnostusta, sillä tilaisuus täyttyi ilmoittautuneista muutamassa päivässä ja etäyhteydelläkin osallistui noin sata henkilöä. Asia onkin ajankohtainen, sillä nykyisin tutkimukselta toivotaan yhä enemmän yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Tutkimusjärjestelmä on muuttunut strategisemmaksi, ja tutkimuksen odotetaan tuottavan tietoa päätöksenteon pohjaksi sekä tarjoavan ratkaisuja vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus (YVV) mainitaan usein yliopistojen kolmanneksi tehtäväksi tutkimuksen ja opetuksen ohella. Samalla keskustellaan siitä, miten yhteiskunnallista vaikuttavuutta tulisi arvioida, ja millä tavoin palkita tutkimusorganisaatioita ja yksittäisiä tutkijoita yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta.

Tilaisuudessa käydyn keskustelun pääkohdat voi tiivistää seuraavasti:

• Vapaa tutkimus, opetus ja sivistyksen edistäminen ovat edelleen yliopiston perustehtävät.
• Eri osapuolten välistä vuorovaikutusta on kehitettävä, jotta tutkittu tieto saadaan nykyistä tehokkaammin yhteiskunnan käyttöön. Tämä vaatii tutkijoilta oman roolinsa määrittelyä sekä yliopistojen, rahoittajien ja muiden toimijoiden tarjoamaa tukea toimintatapojen uudistamiseksi.
• Vaikuttavuuden mittareiden kanssa on oltava varovainen – YVV-mittareiden kanssa jopa varovaisempi kuin tieteellisen vaikuttavuuden indikaattoreiden kanssa.
   

Yhteiskunnallisesti vaikuttavan tutkimuksen rahoitus ja arviointi

Tilaisuuden avasi Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, akateemikko Risto Nieminen, joka puheenvuorossaan kertasi, miksi tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta keskustellaan. Yliopistojen päätehtävät ovat tutkimus ja koulutus, mutta niillä on myös talouteen ja yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia. Yhä enemmän vaaditaankin yhteiskuntaa ja taloutta hyödyttävää tutkimusta vastineeksi verorahoille. Yliopistot ja niiden toiminnasta syntyvät innovaatiot ovat tärkeitä talouden moottoreita.

Strategisen tutkimuksen neuvoston puheenjohtaja, tutkimusjohtaja Per Mickwitz Suomen ympäristökeskuksesta esitteli Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) toimintaperiaatteita. STN rahoittaa yhteiskunnallisesti vaikuttavaa ja päätöksenteossa hyödynnettävää ohjelmamuotoista tutkimusta. Rahoitettavien ohjelmien teemat valitsee valtioneuvosto. STN:n toimintaperiaatteet tähtäävät vuorovaikutuksen lisäämiseen tutkijoiden ja päättäjien välillä. Rahoitettavien hankkeiden tutkimussuunnitelmiin tulee sisältyä vuorovaikutussuunnitelma, jossa eritellään viestinnän keinot, sidosryhmät ja resurssit sekä tutkimusaiheeseen liittyvän päätöksenteon aikataulut. Tiedontuotannon tulee olla avointa ja yhteiskunnallista keskustelua synnyttävää. Tarvittaessa hankkeisiin voidaan ottaa mukaan viestintäasiantuntijoita välittäjiksi tutkijoiden ja sidosryhmien välille. Vuorovaikutuksen onnistuneisuutta seurataan koko hankkeen ajan, ei vain sen päätyttyä. Lisäksi tietenkin edellytetään laadukkaan tutkimuksen julkaisemista. YVV:n mittaamistapa ei ole vielä täysin selvillä, mutta sitä selvitetään yhdessä hanketutkijoiden kanssa.

Projektipäällikkö Sari Löytökorpi valtioneuvoston kansliasta kertoi valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoituksesta. VNK:n rahoittaman tutkimuksen tulee tuottaa käytännön ratkaisuja ongelmiin sekä myös esittää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, jotka jättävät tilaa poliittisella päätöksenteolle. Tutkimus palvelee päätöksenteon lyhyen aikajänteen tietotarpeita, joten tutkimustulosten tarjoaminen oikea-aikaisesti on erityisen tärkeää. Tutkimuksen ei välttämättä tarvitse tuottaa uutta tietoa, vaan olemassa olevaan tietoon perustuvat katsaukset ovat yhtä arvokkaita. Tiedontuotannon ja viestinnän avoimuuteen kannustetaan.

Opetusneuvos Paavo-Petri Ahonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoi puheenvuorossaan, että yliopistojen rahoitusmallissa on huomioitu yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyviä tekijöitä, kuten laatu, tuloksellisuus ja kansainvälisyys, joilla on positiivista vaikutuksia yhteiskuntaan. Ahonen muistutti, että mittaaminen todella ohjaa toimintaa. Niinpä pitää valita ja ymmärtää, mitkä ovat ne vaikutukset, jotka otetaan mukaan tarkasteluun. Ahosen mukaan puutteellinen tietopohja rajoittaa vaikuttavuuden arviointia, joten tilanteen parantamiseksi on tehtävä yhteistyötä.

Ohjelmajohtaja Mikael Hildén Suomen ympäristökeskuksesta totesi, että tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta pitää ja voi arvioida, mutta mekaaninen ja yksinkertainen mittaaminen ei ole järkevää. Toistaiseksi ei ole löytynyt hyvää ja yksinkertaista mittaria, jolla tutkimuksen vaikuttavuutta voitaisiin rutiininomaisesti valvoa, vaikka tällainen mittari joissakin piireissä haluttaisiinkin löytää. Hildén muistutti, että tavoitteiden on oltava selvillä, ennen kuin voidaan onnistuneesti mitata tuloksia. Arvioinnin tulisi olla läpinäkyvää, ja vaikuttavuutta pitäisi arvioida eri tulokulmista. Mittaamisen ja arvioinnin kehittäminen on tärkeä osa yhteiskunnallista oppimisprosessia.

Akateeminen rehtori Jaakko Puhakka Itä-Suomen yliopistosta oli keskustelussa mukana Suomen yliopistot UNIFI ry:n edustajana. Puhakka totesi, etteivät samat mittarit sovellu kaikille. Esimerkiksi teknillisissä yliopistoissa vaikuttavuutta voidaan mitata patenttien, yritysyhteistyön ja uuden yritystoiminnan määrällä, kun taas monitieteisen yliopiston vaikutukset heijastuvat enemmän julkiseen sektoriin. Mikäli halutaan nopeasti mitattavia tuloksia, perustutkimus ja koulutus jäävät pois tarkastelusta, sillä niiden todellinen vaikutus tulee näkyviin pidemmällä aikajänteellä.

Tutkijatohtori Kim Holmberg Turun yliopiston Koulutussosiologian tutkimuskeskuksesta kertoi yhteiskunnallisen vaikuttuvuuden mittaamisesta altmetriikan keinoin. Tutkimuksen tieteellistä vaikuttavuutta on jo pitkään mitattu viittausten määrillä tai julkaisukanavan tasoa osoittavilla bibliometrisillä indikaattoreilla, mutta Holmbergin mukaan kyseiset mittarit eivät kerro laadusta, vaan pikemminkin tutkimuksen huomioarvosta tiedeyhteisön sisällä. Tieteellisen vaikuttavuuden lisäksi halutaan yhä enemmän tietää yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Analysoimalla ihmisten toiminnasta verkkoon jääviä jälkiä voidaan saada tietoa esimerkiksi suuren yleisön kiinnostuksesta tutkimusta kohtaan.

Tutkijat vaatimusten ristipaineessa

Kommenttipuheenvuoroissa kuultiin tutkijoiden, tieteellisten seurojen sekä järjestö- ja säätiökentän edustajien näkökulmia yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Tutkimusjohtaja, dosentti Sari Kivistö Helsingin yliopistosta kysyi keskustelijoilta, onko yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa kyse vain markkinointiviestinnän tehostamisesta vai jostakin perustavanlaatuisemmasta toimintatavan muutoksesta. Kivistö kehotti luottamaan tutkijoiden ammattitaitoon olennaisten tutkimusaiheiden löytämiseksi. Lisäksi hän totesi, että yliopistojen pitää välittömän hyödyn tavoittelun sijaan katsoa laajempia kokonaisuuksia. Kivistön kanssa samoilla linjoilla oli Tiedeakatemiain neuvottelukuntaa edustava professori Carl G. Gahmberg. Hänen mukaansa paras ymmärrys tutkimuksesta on tiedeyhteisöllä, mutta poliittiset päättäjät ymmärrettävästi haluavat vastinetta tieteeseen sijoitetulle rahalle. Vuorovaikutusta pitäisi parantaa, jotta nämä osapuolet ymmärtäisivät toisiaan paremmin.

Suomen Sydänliiton pääsihteerin Tuija Braxin mukaan politiikassa voidaan hyödyntää tutkittua tietoa sitä vähemmän, mitä pirullisemmasta ongelmasta on kyse. Pitkään politiikassa vaikuttanut Brax peräänkuulutti tutkijoiden vastuunottoa ja rohkeampaa osallistumista poliittiseen keskusteluun.

Tiedeasiamies Kalle Korhonen Koneen Säätiöstä puolestaan kertoi säätiön rahoittamien monitieteisten tutkimushankkeiden viestimisestä yhteiskunnalle. Koneen Säätiö panostaa tutkimustiedon levittämiseen mm. tukemalla tietokirjojen tuotantoa, tarjoamalla koulutusta tutkijoiden taitojen kartuttamiseksi, luomalla verkostoja sekä rahoittamalla tutkimushankkeissa työskenteleviä journalisteja.

Yleiskeskustelussa pohdittiin sitä, kenelle vastuu tutkimustulosten viestimisestä kuuluu: onko se yksinomaan tutkijan asia vai voidaanko esimerkiksi yliopistoissa sopia työnjaosta, kun kaikista ei kuitenkaan tule viestijöitä? Esille nostettiin myös tutkijan motivaatio viestimiseen, poliittiseen vaikuttamiseen ja muiden yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen tilanteessa, jossa tieteellisten ”huippujulkaisujen” tuottaminen on tärkein keino edetä uralla. Per Mickwitz totesi, että jokaisella on vastuu omaan työhönsä liittyvästä viestinnästä – viestintää voi ulkoistaa yhtä vähän kuin tutkimusetiikkaa voi ulkoistaa tutkimusprosessista. Kuitenkin päätösten valmistelijoille kuuluu vastavuoroisesti vastuu tutkimustulosten huomioimisesta. Myös Paavo-Petri Ahonen oli valmis antamaan vastuuta viestinnästä tutkijoille, mutta piti tiedeyhteisön ja päättäjien yhteistyötä sujuvoittavia välittäjiä tarpeellisina. Jaakko Puhakka muistutti, ettei kukaan voi pätevöityä tieteellisesti pelkästään viestimällä ja osallistumalla aktiivisesti yhteiskunnallisiin tehtäviin, vaikka viestintätaidot ovatkin olennainen osa työelämän ja yhteiskunnan muutokseen sopeutumista.
 

Mittarit voivat johtaa harhaan

Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamisesta puhuttaessa osallistujat korostivat mittareiden ohjaavaa vaikutusta ja siitä mahdollisesti aiheutuvia haittoja. Vaikka indikaattorit ovat tiedehallinnolle ja päättäjille tärkeitä, pitää muistaa vertaisarviointi, jonka avulla voidaan arvioida tutkimuksen todellista sisältöä ja merkittävyyttä. Mediahuomion määrä itsessään ei voi olla tutkimuksen arvon mitta. Sen sijaan tutkijoiden motivoimiseksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen tulisi nykyistä paremmin huomioida esimerkiksi rekrytointitilanteessa. Myös yliopistoja tulisi palkita esimerkiksi opiskelijoiden työllistymisen perusteella. Tutkimuksen vaikuttavuutta ei tulisi pohtia pelkästään kansallisella, vaan kansainvälisellä tasolla – koskettavathan ilmastonmuutoksen kaltaiset suuret haasteet koko maailmaa. Vaikuttavuuden arvioinnin pitää olla läpinäkyvää ja arviointitapoja pitää tarkastella kriittisesti.

Tilaisuuden lopuksi Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen haastoi keskustelijat pohtimaan, onko tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnissa menty oikeaan suuntaan ja mitä mahdollisia sudenkuoppia juuri nyt tulisi huomioida. Kaikkien panelistien mielestä suunta on oikea, mutta kvantitatiivisten mittareiden käyttöön liittyy huolia. Lisäksi tulisi täsmentää, mistä oikeastaan keskustellaan, eikä käyttää laatua ja vaikuttavuutta tai jopa vaikutuksia toistensa synonyymeinä. Tutkimusorganisaatioiden tulisi asettaa omat tavoitteensa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden suhteen ja hyödyntää tavoitteenasettelua profiloitumisessa sekä rahoituksenhankinnassa. Mittareiden kehittämisen sijaan tärkeintä olisi pyrkiä ymmärtämään, miten vaikuttavuus syntyy, sekä hyödyntää tehokkaammin jo olemassa olevaa tutkimustietoa.

Katso keskustelun videotallenne: http://www.tieteessatapahtuu.fi/foorumi/

Lisää aiheesta:

Emerituskansleri Ilkka Niiniluodon OKM:lle laatima raportti Vastuullinen ja vaikuttava: tulokulmia korkeakoulujen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen

Valtioneuvoston Tieto käyttöön -viestintäopas

Kaskas Median vinkit: Älä nyhrää yksin – näin tutkija vaikuttaa politiikkaan

Future Earth Suomen vuorovaikutusopas

HEFCE: The nature, scale and beneficiaries of research impact: An initial analysis of Research Excellence Framework (REF) 2014 impact case studies

Paavo-Petrin Ahosen puheenvuorossa mainittu raportti Small Advanced Economies Initiative: Broadening the scope of impact - Defining, assessing and measuring impact of major public research programmes, with lessons from 6 small advanced economies

SURFin artikkeli altmetriikasta: Users, narcissism and control - tracking the impact of scholarly publications in the 21st century

Naturessa julkaistu The Leiden Manifesto for Research Metrics

Tieteessä tapahtuu -foorumi on TSV-yhteisön eli Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) ja sen yhteydessä toimivien asiantuntijaelinten eli Julkaisufoorumin, Tiedeakatemiain neuvottelukunnan, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) yhteinen keskustelusarja. Foorumi tarjoaa puolueettoman ja asiantuntevan alustan tiedepoliittiselle ajankohtaiskeskustelulle. Seuraava Tieteessä tapahtuu -foorumi järjestetään keväällä 2016.