Millaista tieteen tekeminen on ollut eri aikoina? Kansainvälisestikin ainutlaatuinen hanke kerää yhteen suomalaisten tieteentekijöiden kokemuksia ja muistoja tieteen tekemisestä. Käynnistyvä suurkeruu on osa laajempaa, Itsenäisen Suomen tieteen historia -hanketta.

Kuva: SKS KRA.

"Yhteiskuntamme on astumassa muutosvaiheeseen, jossa tutkimuslaitosten ja yliopistojen velvollisuus on muiden instituutioiden rinnalla muuttaa maatamme kansainvälisen kehityksen ja kansainvälistyvän elämänmuodon esiintuomiin vaatimuksiin", kirjoitti Paavo Koli Suuntana huominen -teoksessa vuonna 1968.

Ajatus siitä, että pystyäkseen menestymään kansainvälisessä kilpailussa pienen maan on oltava tutkimus-, opetus- ja kehitystyön kärkeä, tuli vahvasti esille 1960-luvulla. Samoista asioista keskustellaan edelleen, mutta mitä on tapahtunut viimeisen 50 vuoden aikana? Tähän vastaa tänään käynnistyvä Suomen tieteen historia -muistitietokeruu. Keruu on osa laajempaa Itsenäisen Suomen tieteen historia -hanketta, jonka valmistelussa myös TSV on ollut mukana. Hankkeen yhtenä tavoitteena on tehdä näkyväksi tieteen tekemistä ja tieteen yhteiskunnallisen merkityksen muutosta. Tarkoituksena on tuottaa jäsennelty kokonaisesitys suomalaisesta tieteen kentästä ja sen muutoksista eri aikoina.

"Tieteen historia on tänä päivänä kasvavan kiinnostuksen kohteena eri puolilla maailmaa. Uusia haasteita kohdatessaan kansalliset tiedejärjestelmät asemoituvat suhteessa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Ainutlaatuista suomalaisessa hankkeessa on se, että siinä käytetään laajasti tieteentekijöiden muistitietoa", toteaa hankkeen tiedekoordinaattori Stefan Nygård. 

"Hankkeessa kiinnitämme erityistä huomiota Suomen asemaan osana globaalia tiedeyhteisöä. Suomi on kiihtyneellä kansainvälisellä aktiivisuudellaan, uteliaisuudellaan ja siltoja rakentavalla toiminnallaan onnistunut kasvamaan merkittäväksi toimijaksi eri tieteenaloilla", jatkaa Nygård.

Suomalainen tiedeyhteisö on kasvanut merkittävästi viimeisen noin 60 vuoden aikana. Uusia yliopistoja ja tiedekuntia on perustettu, ja uusia tieteenaloja on syntynyt samalla kun vanhat ovat uudistuneet. Tieteen tekemisen periaatteet ovat mullistuneet uusien menetelmien, aineistojen ja infrastruktuurien myötä. Korkeakoulutettujen osuus väestöstä on kasvanut ja tieteestä on tullut yhä keskeisempi tekijä yhteiskunnassa.

"Tutkijoiden omat kokemukset viimeisten vuosikymmenien muutoksesta ovat olennaisen tärkeitä. Nyt on viimeinen hetki kerätä kattavasti muistitietoa tieteen kasvun vuosikymmeniltä. Tällä muistitiedon keräämisellä rakennamme suomalaisen tieteen Kalevalaa", arvio professori Jari Ojala. 

Muistitietokeruu järjestetään 9.12.2022–31.8.2023. Kirjoitusten muoto on vapaa. Historiallisten tapahtumien lisäksi kirjoittajilta pyydetään näkemyksiä oman tieteenalansa muutoksista ja kehittymisestä. Keruuaineistoa käytetään lähteenä Itsenäisen Suomen tieteen historia -hankkeessa.

Keruun organisoivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Svenska litteratursällskapet i Finland yhdessä Suomen Tiedeseuran, Suomalaisen Tiedeakatemian, Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan, Kansallisarkiston ja Suomen Historiallisen Seuran kanssa. 

Itsenäisen Suomen tieteen historia -hanketta koordinoi tiedekoordinaattori Stefan Nygård Suomalaisesta Tiedeakatemiasta. Hanketta johtavat professori Jari Ojala Jyväskylän yliopistosta, professori Henrik Meinander Helsingin yliopistosta ja dosentti Heini Hakosalo Oulun yliopistosta.

Tarkemmat ohjeet ja keruukutsun löydät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivuilta.

Kuva: SLS/ SLSA 1040.

Lisätietoa:

Tiedekoordinaattori Stefan Nygård
Suomalainen Tiedeakatemia ja Helsingin yliopisto
p. 050 360 1973, stefan.nygard(at)helsinki.fi

Professori Jari Ojala
Suomalainen Tiedeakatemia ja Jyväskylän yliopisto
p. 0400 247 387, jari.ojala(at)jyu.fi

Kehittämispäällikkö Eija Stark
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
p. 050 476 8138, eija.stark(at)finlit.fi

Arkistonjohtaja Kristina Linnovaara
Svenska litteratursällskapet i Finland
p. 040 168 8088, kristina.linnovaara(at)sls.fi