Tieteellisten seurojen tarjoama yhteisö, tapahtumat ja julkaisut olivat Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalaiselle tärkeitä kanssakulkijoita väitöskirjatyössä. Kun oma lähitiedeyhteisö yliopistolla oli pieni, tarjosivat tieteelliset seurat mahdollisuuden tutustua omaan tutkimusaiheeseen uusista näkökulmista. Kirjoitus on osa TSV:n 120-vuotisjuhlakampanjaa Miksi tieteellinen seura?

”Olin ollut jo perustutkinto-opiskelijana useita vuosia työelämässä, ja jossakin vaiheessa maisteritutkinnon jälkeen aloin pohtimaan jatko-opintoja – ehkä siksi, että työskentelin muun muassa opinto- ja tutkimushallinnossa ja olin mukana taidealan jatkotutkintojen kehittämisessä. Mietin tutkimusaihetta ja lopulta ymmärsin, että aihe oli ihan siinä lähellä itseäni: naiskanttorit, meidän koulutus- ja ammattihistoriamme ja kokemuksemme työstä ja työyhteisöstä.

Kuvassa Lea Ryynänen-Karjalainen. Kuva: Laura Kanerva.

Sain jatko-opinto-oikeuden Sibelius-Akatemiaan vuonna 1997 ja osallistuin alusta lähtien aktiivisesti jatko-opiskelijoiden seminaariin. Tajusin kuitenkin hyvin nopeasti olevani aiheeni, metodologiani ja metodieni kanssa yksin, mikä oli sinänsä ymmärrettävää pienessä, taiteelliseen tutkimukseen painottuneessa yliopistossa. Ryhdyin etsimään sopivia opintojaksoja muista yliopistoista. Olin myös silloisessa työpaikassani Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikössä tutustunut tutkijoihin, joilta kyselin vinkkejä sopivasta ohjaajasta, tietolähteistä ja tutkimusyhteisöistä, joista voisin saada tukea ja apua työlleni.

Sain tietoa ensin Suomen musiikkitieteellisestä seurasta ja pian myös Naistutkimuksen seurasta (nykyinen Sukupuolentutkimuksen seura). Minulle avautui uusi maailma myös tieteellisten seurojen julkaisujen kautta, joihin tutustuin työssäni. Ajattelin usein, että kunpa olisin tiennyt eri tieteenaloista, lehdistä ja kirjoista jo lukioaikana. Pienellä paikkakunnalla tiede ja tutkijat tunnettiin lähinnä maakuntalehden väitöspalstalta. Tuskin olisin tehnyt toisenlaista valintaa opintojeni suhteen, mutta koin lähteneeni opiskelemaan aika pienen työkalupakin kanssa.

Musiikkitieteellisen seuran ja Naistutkimusseuran tutkimuspäivät ja seminaarit olivat minulle todella tärkeä paikka esitellä oman tutkimuksen etenemistä ja saada monipuolista palautetta. Näin, miten marginaalin marginaaliksi kokemani tutkimusaiheeni olikin osa isompaa, sekä tieteellisesti että yhteiskunnallisesti merkittävää ja ajankohtaista tutkimusta. Näin, miten seuratoiminta tuo yhteen tutkijoita eri organisaatioista, edistää tieteenalan kansallista ja myös kansainvälistä yhteyttä ja yhteistyötä sekä antaa tilaa kaltaisilleni yksinäisille kulkijoille. Löysin kotipaikkakuntani kirjastosta kaikki siihen asti julkaistut kotimaiset naistutkimusta käsittelevät kirjat – kiitos silloisen kirjastonhoitaja Paavon, joka seurasi tarkkaan, mitä Suomessa tutkitaan ja oli hyvin tietoinen kotimaisen tieteellisen julkaisemisen toimijoista.

Naistutkimus-lehti muutti nimensä Sukupuolentutkimukseksi, kun seurakin muutti nimensä. Seurojen julkaisut ovat yksi keskeisin palvelumuoto, joita tieteelliset seurat tarjoavat jäsenilleen.

Minulla on aika hyvä, henkilökohtainenkin motiivi tehdä työtä, jota olen tehnyt yli viisi vuotta TSV:n toiminnanjohtajana. Tieteelliset seurat eivät pelkästään palvele yhteiskuntaa ja tiedettä, vaan ne antavat paljon seurojensa yksittäisille jäsenille. Lopulta jokaisen seuran toiminta palautuu sen yksittäisten jäsenten toimintaan, ja jonka taustalla voi olla erilaisia motiiveja. TSV:n toiminnanjohtajana haluan toivottaa TSV:n peruspilareina toimineille jäsenseuroille kollektiivisesti onnittelut, ja kiittää merkityksekkäästä ja arvokkaasta työstä, jota olette tehneet jäsenillenne, tieteelle ja yhteiskunnalle.”

Lea Ryynänen-Karjalainen on Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja.

Suomen musiikkitieteellinen seura on tieteellinen yhdistys, joka pyrkii edistämään suomalaista musiikkitieteellistä tutkimusta sekä toimimaan musiikkielämän hyväksi levittämällä tietoa musiikista ja musiikkikulttuurista. Seuran jäseneksi voivat liittyä kaikki, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisen musiikkitieteellisen toiminnan edistäminen ja toimiminen Suomen musiikkielämän hyväksi.

Sukupuolentutkimuksen seura – Sällskapet för genusforskning ry (SUNS) on kansallinen tieteellinen seura. SUNS edistää ja tekee tunnetuksi nais- ja sukupuolentutkimusta Suomessa. Seuran jäsenyys on avoin kaikille nais- ja sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneille tutkijoille, tasa-arvotyön ammattilaisille, yksityishenkilöille sekä yhteisöille. Seura toimi aikaisemmin nimellä Suomen Naistutkimuksen Seura – Sällskapet för Kvinnoforskning i Finland.

Miksi tieteellinen seura? -kampanjassa julkaistut muut kutsuvierastekstit

Ulla-Maija Forsberg: Joka kuukauden kolmas perjantai on pyhitetty Suomalais-Ugrilaiselle seuralle

Tuukka Tammi: Vetreä Vanhus ja varhaiskeski-ikäinen jäsen

Jonna Rintamäki: Tähtinäytöksiä ja planetaarioesityksiä – Rakkaus Kuuhun vei tieteelliseen seuraan

Jarmo Saarti: Tieteelliset seurat verkostoitumisen, kouluttautumisen ja tieteen tekemisen kotipesänä

Salla-Maaria Laaksonen: Tieteilijä tarvitsee kodin

Lasse Lehtonen: Poikkitieteellisyys luo hyvän keskusteluympäristön