Huhtikuussa 2019 julkaistun Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloitteen on allekirjoittanut 64 organisaatiota ja 410 henkilöä yhteensä 60 maasta. Aloite on käännetty tässä vaiheessa jo 28 kielelle. Aloitteessa tavoitellaan kansallisten kielten aseman parantamista tieteellisessä viestinnässä, jotta tutkimustieto olisi kansalaisille saavutettavaa ja sitä voitaisiin tehokkaammin hyödyntää esimerkiksi päätöksenteossa.

Englannista on tullut kansainvälisen tieteellisen julkaisemisen kiistaton valtakieli, myös Suomessa. Tiedeyhteisöllä on kuitenkin myös yhteiskunnallisia vastuita, kuten yleisön tieteen ymmärryksen edistäminen. Tämä edellyttää julkaisemista suomeksi ja ruotsiksi, mistä ovat hyvänä esimerkkinä Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin tiedettä suurelle yleisölle yleistajuistavat teokset. Omilla kielillä julkaistut yleistajuiset teokset totuttavat lukijat tieteenalojen keskeisiin käsitteisiin ja menetelmiin ja näin antavat heille työkaluja ymmärtää tutkimustietoa.

Vaikka emme uskoisikaan englannin yleistymisen välittömästi uhkaavan suomen asemaa tieteen kielenä, ainoastaan suomalainen tiedeyhteisö voi huolehtia siitä, että yleisölle on tarjolla laadullisesti ja tutkimuseettisesti kestävää tutkimustietoa kotimaisilla kielillä. Myös tutkimustiedon käyttö päätöksenteossa edellyttää, että päättäjät pystyvät tutustumaan tuloksiin omalla kielellään.

Erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla tutkimus usein käsittelee paikallisesti merkityksellisiä ja kiinnostavia aiheita, jolloin uusienkin tulosten julkaiseminen kotimaisilla kielillä on perusteltua. Hyvä esimerkki on Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan uusi teos Huipputuloiset – Suomen rikkain promille (2019), joka käynnisti vilkkaan keskustelun tutkimuksen tuloksista ja menetelmistä. Jos tulokset olisi julkaistu ainoastaan kansainväliselle asiantuntijayleisölle, tutkimus olisi tuskin herättänyt Suomessa yhtä laajaa kansalaisten ja tiedeyhteisön kiinnostusta. Parhaassa tapauksessa syntyy vuorovaikutusta, jossa myös tutkijat saavat keskustelusta aineksia kehittää tutkimuskysymyksiä ja menetelmiä.

Tiede on kansainvälistä, joten on tärkeää, että tutkimustuloksia julkaistaan kansainvälisillä kielillä. Tiedettä kuitenkin priorisoidaan, rahoitetaan, hallinnoidaan, tehdään, viestitään, tulkitaan, sovelletaan ja opetetaan tietyissä yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, joissa puhutaan ja kirjoitetaan useita eri kieliä. Siksi myös tiedeviestinnän on oltava monikielistä. Erityisesti pienillä kielialueilla, kuten Suomessa, on tärkeää, että tiedeinstituutiot tunnistavat monikielisen julkaisemisen arvon tieteen arviointi- ja rahoitusprosesseissa ja että kansallisilla tieteellisillä lehdillä ja kirjakustantajilla on riittävät resurssit ylläpitää laadukasta tieteellistä julkaisutoimintaa.

Helsinki-aloitteen kätilönä toimi TSV

Helsinki-aloitteen suositukset alkoivat hahmottua tammikuussa 2019 TSV:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa kartoitettiin vaihtoehtoja kansallisten tieteellisten lehtien avoimuuden rahoittamiseksi. Kansainväliset vieraat Kroatiasta, Norjasta ja Puolasta sekä kokemukset 36 maan yhteiskunta- ja humanististen alojen arviointia kehittävästä ENRESSH-verkostosta vahvistivat näkemystä, että tieteellisen viestinnän monikielisyys on kansainvälisesti merkityksellinen asia.

Kuvassa: Sami Syrjämäki (vas.), Reetta Kettunen, Henriikka Mustajoki ja Janne Pölönen.

Aloitteen valmisteluun Helsingissä osallistuivat Reetta Kettunen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnasta, Henriikka Mustajoki avoimen tieteen koordinaatiosta, Janne Pölönen Julkaisufoorumista ja Sami Syrjämäki Tieteellisten seurain valtuuskunnasta. Alusta asti mukana oli myös kansainvälisiä yhteistyökumppaneita: ENRESSH-verkoston puheenjohtaja Emanuel Kulczycki Puolasta ja Vidar Røeggen, joka on julkaisutoiminnan asiantuntija Norjan yliopistojen neuvostossa. Valmistelussa hyödynnettiin myös Gunnar Sivertsenin tutkimusta (sivu englanniksi), joka yhdistää monikielisyyden osaksi vastuullista tiedettä ja tutkimusta. Vastuullinen tiede edellyttää tutkimustiedon laajaa saavutettavuutta, sekä tutkijoiden ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta.

Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV), Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK), Suomen tiedekustantajien liitto sekä kansainvälisistä yhteistyökumppaneista Norjan yliopistot (UHR) ja ENRESSH-verkosto hyväksyivät aloitteen ja ovat sen ensimmäiset allekirjoittajat.

ENRESSH-verkoston puheenjohtaja Emanuel Kulczycki (vas.) ja Vidar Røeggen Norjan yliopistoista osallistuivat Helsinki-aloitteen valmisteluun.

Aloite sai nopeasti näkyvyyttä ja allekirjoituksia merkittäviltä tahoilta

Aloite sai heti huomiota sosiaalisessa mediassa, Acatiimissa ja Research Europe -lehdessä (sivu englanniksi). Ensimmäisten kiinnostuneiden joukossa oli yli 800 eurooppalaisen yliopiston yhteistyöelin the European University Association (EUA). Se julkaisi yhdessä Suomen yliopistojen rehtorineuvoston UNIFIn ja Norjan yliopistojen (UHR) kanssa yhteisen julkilausuman Helsinki-aloitteen puolesta(sivu englanniksi). Julkilausumassa korostetaan, että monikielisyys on tärkeää erityisesti Euroopassa, jossa tutkimusta luonnehtii maantieteellinen, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus. EU:ssa on 24 virallista kieltä (sivu englanniksi), minkä lisäksi paikallisesti puhutaan yli 60 kieltä ja alueella asuu 175 maan kansalaisia.

Huoli tiedeviestinnän monikielisyydestä ja -muotoisuudesta yhdistää myös useita Helsinki-aloitteen allekirjoittaneita avointa julkaisemista edistäviä yhteisöjä Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Allekirjoittajien joukossa on myös yksittäisiä korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, tieteellisiä seuroja sekä perinteisiä ja avoimia tieteellisiä lehtiä ja kirjakustantajia. Kesän aikana aloitteen allekirjoitti ensimmäinen kansallinen tutkimusrahoittaja, Spanish National Research Council (CSIC).

Kaiken kaikkiaan huhtikuussa 2019 julkaistun Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloitteen on allekirjoittanut 64 organisaatiota ja 410 henkilöä yhteensä 60 maasta. Myös kansainvälinen tiedeyhteisö on osallistunut hankkeeseen aktiivisesti, sillä tutkijat eri maista ovat kääntäneet aloitteen 28 kielelle. Alkusyksystä kielivalikoimaan lisätään katalaani, provensaali, japani ja mandariinikiina. Laajaa kansainvälistä kiinnostusta osakseen saaneen aloitteen verkkosivuilla on ehtinyt käydä vierailijoita yli 110 maasta.

Monikielisen tiedeviestinnän Helsinki-aloite on saanut allekirjoituksia yhteensä 60 maasta. Allekirjoittaneet ovat organisaatioita ja yksityishenkilöitä. Tieteen monikielisyys on globaalisti merkityksellinen asia.

Tieteen monikielisyys on nyt tunnustetusti globaali haaste – mitä seuraavaksi?

Digitalisaatio ja avoin saatavuus sekä vastuullinen tiede ja tutkimus ovat kansainvälisen tiedeyhteisön yhteisiä haasteita. Nämä isot ja haasteinakin nähdyt tieteen ajankohtaiset aiheet yhdistyvät, kun pohditaan tieteellisen viestinnän monikielisyyttä. Helsinki-aloitteella näyttäisi olevan aito mahdollisuus tuoda yhteen päätöksentekijöitä, tutkimusorganisaatioita, tutkimusrahoittajia, tiedekustantajia ja avoimen tieteen yhteisöjä keskustelemaan monikielisyyden merkityksestä ja haasteista.

Seuraavaksi työlistalla onkin entistä konkreettisemman toimenpideohjelman valmistaminen – mitä esimerkiksi korkeakoulut, tutkimusrahoittajat tai tutkijat voivat tehdä monikielisyyden edistämiseksi?  

Organisaatiot ja yksityishenkilöt voivat allekirjoittaa aloitteen täällä.

Lue TSV:n tiedote Monikielisen tieteellisen viestinnän Helsinki-aloitteesta.

Lisätietoja

Janne Pölönen
janne.polonen(at)tsv.fi