Terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen on useiden tieteellisten seurojen jäsen ja toiminut osassa jo 30 vuoden ajan. Suomen lääkintäoikeuden ja -etiikan seurassa (SLOES) hän on ehtinyt nähdä seuran toiminnan vaikutuksen uusien toimielimien perustamiseen ja vaikutuksen yhteiskunnassa käytyyn keskusteluun. Se, mikä pitää hänet edelleen seurassa, on mahdollisuus aitoon poikkitieteelliseen ajatustenvaihtoon. Kirjoitus on osa TSV:n 120-vuotisjuhlakampanjaa Miksi tieteellinen seura?

”Tieteellisiä seuroja on monenlaisia. Jotkut niistä ovat hyvin omaan eritysalaansa keskittyviä, toiset laajoja ja globaaleja kysymyksiä harrastavia. Itselläni on kokemusta molemmista. Esimerkiksi lääketieteen eri erikoisaloja edustavat yhdistykset ovat hyvin ammatillisia ja oman alansa asioihin keskittyviä. Toisaalla sitten koko lääkärien ammattikuntaa yhdistävät kattojärjestöt, kuten Duodecim-seura, voivat tilaisuuksissaan ottaa käsiteltäväksi melkein mitä hyvänsä terveyttä ja hyvinvointia sivuavia kysymyksiä.

Koska itselläni on sekä lääketieteen että oikeustieteen tutkijakoulutus, olen monta kertaa päässyt vertaamaan näitä varsin erilaisia tieteenaloja edustavien tieteellisten yhdistysten toimintamalleja. Yleisesti voi sanoa, että samat piirteet toistuvat eri yhdistyksissä riippumatta tieteenalasta. Yhdistyksen hallituksen jäsenten aktiivisuus merkitsee usein enemmän kuin yhdistyksen muodollinen toimiala. Aktiivinen puheenjohtaja vetää henkilökohtaisella panoksellaan yhdistykseen jäseniä ja kokouksiin väkeä. Hän on yleensä myös ajassa hyvin mukana ja tietää, mikä alan ihmisiä kulloinkin kiinnostaa.

Kuvassa Lasse Lehtonen.

Yhdistyksessä, jossa samat henkilöt istuvat hallituksissa vuodesta toiseen, helposti uraudutaan vanhoihin toimintamalleihin ja kokousten aiheet ovat ajankohtaisuudeltaan turvallisesti parinkymmenen vuoden takaa menneisyydestä. – Näin hieman kärjistetysti, sillä toki kaikkien tieteellisten yhdistysten toimintaan osallistuvien panos on arvokas ja alan historian tuntemuksella on arvonsa tieteellisen yhdistyksen toiminnassa.

Olen ollut Suomen Lääkintäoikeuden ja -etiikan seurassa (SLOES) mukana noin 30 vuoden ajan ja toiminut aikanani niin yhdistyksen puheenjohtajana kuin hallituksen jäsenenä, joka edelleenkin olen. Pitkään uraan seurassa on hiukan velvoittanut yliopistollinen oppituolini terveysoikeuden professorina.

SLOES:n perustivat 1980-luvulla terveydenhuollon etiikasta kiinnostuneet ja lainsäädäntöä valmistelleet henkilöt, kuten professori Raimo Lahti, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio ja terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylijohtajana toiminut Paula Kokkonen – joitain mieleen jääneitä henkilöitä mainitakseni. Yhdistykseen lähti mukaan myös joukko aihealuetta harrastaneita lääkäreitä sekä lääketieteen etiikan asiantuntijoita etunenässä dosentti Martti Lindqvist, joka monilla kansantajuisilla kirjoituksillaan herätti suuren yleisön kiinnostusta tätä etiikan aluetta kohtaan. Eittämättä tällä keskustelulla oli vaikutusta myös Terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) perustamiseen vuonna 1998. Tällä hetkellä SLOESn puheenjohtajana toimii ETENEn pääsihteerinäkin syksyllä aloittanut Maija Miettinen.

SLOES on siinä mielessä erikoinen tieteellinen yhdistys, että se on aidosti poikkitieteellinen yhdistäessään varsin erilaisia tieteenaloja saman seuran siipien suojaan: mukana on toimijoita muun muassa lääketieteestä, oikeustieteestä sekä filosofian ja teologian alle sijoittuvasta terveydenhuollon etiikasta. Seuran tärkein toimintamuoto on vuosien ajan ollut yhteisten ja yleisölle avoimien keskustelutilaisuuksien järjestäminen, joista varsin monet on järjestetty Tieteiden talolla. SLOES:n toiminta on ollut kenties liian Helsinki-keskeistä, sillä muualla maassa keskustelutilaisuuksia ja vierailuja on järjestetty harvoin. Toki seura on säännöllisesti myötävaikuttanut niin valtakunnallisten kuin alueellistenkin lääkäripäivien ohjelmaan ja seuran hallituksen jäsenet ovat näissä tilaisuuksissa olleet varsin toivottuja puhujia lääkäriyleisölle.

SLOES järjestää keskustelutilaisuuksia aiheista, jotka ovat lääketieteen ja oikeustieteen risteyskohdissa, sekä järjestää vierailuja jäsenistöään kiinnostaviin organisaatioihin.

Itselleni SLOES:n toiminta on mahdollistanut verkottumisen alan harrastajien kanssa. Erityisesti 90-luvulla, kun tein omaa potilaan oikeuksia käsittelevää väitöskirjaani, nuo kontaktit olivat tärkeä osa tutkijayhteisöön kasvamista. Suomessa kun ei ollut virallista lääkintäoikeuden opetusta missään yliopistossa. Sittemmin lääkintä- ja bio-oikeus – tai hyvinvointioikeus, kuten nykyinen muotitermi kuuluu – on tullut osaksi usean yliopiston tutkimusta ja opetusta, ja olen toki itsekin siihen ollut vaikuttamassa. Vuoropuhelu seuran toimijoiden ja yliopistomaailman kanssa on ollut aktiivista ja vaikuttavaa.

Poikkitieteellinen keskustelu on edelleen arvokasta niin aloitteleville tieteentekijöille kuin varttuneemmille tutkijoillekin. Olen itse huomannut lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden olevan yhä enemmän ja enemmän kiinnostuneita lääketieteen eettisistä ja juridisista kysymyksistä. Toki siihen on osin syynä myös oikeudellisen sääntelyn jatkuva lisääntyminen. Sosiaalinen media on kuitenkin monelle luontevampi keskustelupaikka kuin perinteiset yhdistyksen kokoukset. Tältä osin tieteellisillä seuroilla olisi paljon kehitettävää, ja varmaan seuraan kuin seuraan olisi syytä valita viestintävastaava tai tähän tehtävään kohdennettu muu toimihenkilö hyödyntämään sosiaalista mediaa seuran toiminnassa. Jotkut seurat ovat tässä onnistuneet, mutta varsin monet eivät.

Tieteelliset seurat ovat joka tapauksessa tiedeyhteisön ydintoimintaa. Ne yhdistävät alan harrastajia kansallisesti ja tarjoavat luontevan alustan myös kansainväliseen yhteistyöhön. Poikkitieteellisten yhdistysten erityisenä voimana on samoja ongelmia eri tieteenalojen näkökulmasta katsovien asiantuntijoiden ja tutkijoiden kokoaminen yhteen. Näin syntyvä vuorovaikutus edistää sekä keskustelukulttuuria että innovatiivista tutkimusta.”

Lasse Lehtonen on terveysoikeuden professori Helsingin yliopistossa ja toimii Suomen Lääkintäoikeuden- ja etiikan seuran hallituksen jäsenenä.

Suomen lääkintäoikeuden ja -etiikan seura (SLOES) yhdistää lääkintäoikeudesta ja lääkintäetiikasta kiinnostuneita. Seura järjestää keskustelu-, esitelmä- ja koulutustilaisuuksia sekä vierailuja seuran jäseniä kiinnostaviin kohteisiin. Jäseneksi voivat hakea kaikki aihepiiristä kiinnostuneet.

Miksi tieteellinen seura? -kampanjassa julkaistut muut kutsuvierastekstit

Ulla-Maija Forsberg: Joka kuukauden kolmas perjantai on pyhitetty Suomalais-Ugrilaiselle seuralle

Tuukka Tammi: Vetreä Vanhus ja varhaiskeski-ikäinen jäsen

Jonna Rintamäki: Tähtinäytöksiä ja planetaarioesityksiä – Rakkaus Kuuhun vei tieteelliseen seuraan

Jarmo Saarti: Tieteelliset seurat verkostoitumisen, kouluttautumisen ja tieteen tekemisen kotipesänä

Salla-Maaria Laaksonen: Tieteilijä tarvitsee kodin

Lea Ryynänen-Karjalainen: Tieteellisen seuran merkitys sen yksittäisille jäsenille voi olla korvaamaton