Jotkin harrastukset imaisevat mukanaan jo lapsena. Tähtitieteellinen yhdistys Ursan aktiivi Jonna Rintamäki ei päätynyt rakentamaan itselleen tähtitornia, mutta ihastelee Kuuta ja muita taivaankappaleita yhdessä muiden tähtiharrastajien kanssa ja opettaa avaruudesta Ursan tapahtumissa vieraileville. Kirjoitus on osa TSV:n 120-vuotisjuhlakampanjaa Miksi tieteellinen seura?

”Syy, miksi aloin seuraamaan taivasta, oli Kuu. Huomasin, että Kuu näyttää liikkuvan taivaalla, ja pohdin, miksi se liikkuu ja näyttää milloin miltäkin. Mielsin Kuun lapsena ollessani jopa enemmän ystävän kaltaisena kuin taivaankappaleena. Tähtitaivaan alla, Kuun seurassa, on aina ollut kotoisa olo. Kuu on mielestäni edelleenkin sanoinkuvaamattoman upea muotoineen ja vaiheineen ja on minulle rakkain taivaankappale.

Kahdeksanvuotiaana lainasin kirjastosta ensimmäistä kertaa kirjoja, jotka käsittelivät tähtitaivasta. Taivaan pisteistä, joista olin aiemmin muodostanut omia kuvioita päässäni, alkoi hahmottua tähtikarttojen avustuksella tähdistöjä. Tajusin myöhemmin, että Suomessa on olemassa tähtitieteellinen yhdistys nimeltä Ursa.

Kuvassa Jonna Rintamäki.

Liityin Ursaan 16-vuotiaana, kun asuin vielä Kokkolassa. Hankin oman kaukoputken, jolla aloin tehdä ensimmäisiä havaintojani. Haaveilin, että pääsisin osallistumaan aktiivisemmin tähtiharrastustoimintaan ja tutustumaan muihin tähtiharrastajiin. Haaveiluni jatkui jopa siihen pisteeseen, että unelmoin työstä Ursalla. Mutta se ajatus tuntui siinä elämäntilanteessa – no, en ala valovuosissa muotoilemaan asiaa, mutta hyvin kaukaiselta!

Kun sain ajokortin 18-vuotiaana, lähdin ensimmäiselle Cygnukselleni, joka on vuosittainen tähtiharrastajien kesätapaaminen. Tapahtuman jälkeen kävikin niin, että aloin viettämään suurimman osan viikonlopuistani Tampereen tähtitornilla. Selkeällä säällä saatoimme tehdä havaintoja useita tunteja aamuyöhön saakka. Paikalla meitä oli yleensä vain kourallinen. Pilvisellä säällä saatoimme havainnoinnin sijaan esimerkiksi syödä yhdessä ja katsella avaruusaiheisia elokuvia. Kerran rakensimme myös pienen sumukammion. Suosittelenkin Ursaa yhdistyksenä kaikille, joita hitusenkaan kiinnostaa avaruus, taivas tai ilmakehä. Tähtiharrastusta voi toteuttaa monella eri tapaa. Ursalta löytyy useita erilaisia harrastusryhmiä, jotka painottuvat erilaisiin aiheisiin aina myrskybongauksesta syvän taivaan havainnointiin.

Kolme vuotta sitten muutin Helsinkiin opiskelemaan peltisepäksi, ja tähtiharrastamiseni siirtyi eteläisempään Suomeen ja tutustuin uusiin tähtiharrastajiin. Uusien verkostojen avulla pääsin myös Kaivopuiston tähtitornille tähtinäyttäjäksi. Tähtinäyttäjä kertoo kaukoputkella katsottavista kohteista ja vastailee vierailijoiden kysymyksiin. Se tunne, kun sain tähtitornin avaimen käteeni, oli upea! Tähtinäytöksien parhaita hetkiä itselleni ovat ne, kun joku näkee ensimmäistä kertaa kaukoputken läpi esimerkiksi Kuun ja saan olla todistamassa hänen reaktionsa.

Kaivopuiston tähtitornin avaimen avulla Jonnalla on näköyhteys maailmankaikkeuteen, ja hän myös esittelee taivaankappaleita tähtitornissa vieraileville. Kuva: Ursa.

Minusta ei tullutkaan peltiseppää. Koulua aloittaessani minulta kyseltiinkin, että valitsinko koulutuksen vain sen vuoksi, että osaisin rakentaa itselleni joskus oman tähtitornin! Uutta suuntaa etsiessäni päätin ottaa yhteyttä Helsingin observatorioon ajatuksenani museo-oppaan pesti. Minun onnekseni ruotsia puhuvia oppaita tarvittiin, ja pääsin viikon kuluttua tekemään ensimmäisen harjoitusopastukseni. Pian löysin itseni myös pitämässä planetaario-esityksiä. Minusta on hienoa kantaa mukanani pientä taivasta pakattuna muutamaan matkalaukkuun ja kiertää pakettiautolla ympäri kouluja luomassa planetaario-esityksiä koululaisille.

Välillä ihmettelen, miten olenkaan päätynyt unelmatyöhöni harrastukseni kautta! Moni ihminen haluaa pitää työn ja harrastukset toisistaan erillisinä, mutta minulla tämä yhdistelmä on toiminut loistavasti. Miellän edelleen itseni tähtiharrastajaksi, ja joka kerta, kun pääsen katselemaan Kuuta tai tähtitaivasta, tulee hyvä mieli. Ehkä suhtaudun nykyään vähän eri tavoin taivaaseen kuin ennen, sillä olen oppinut tuntemaan pohjoisen taivaan melko hyvin. On vaikeaa enää kuvitella tähtiä erillisinä pieninä pisteinä taivaalla, kun mieli piirtää ne automaattisesti kuvioiksi.

Reilu viikko sitten katselin kirkkaana loistavaa Otavaa pimeällä taivaalla ja mietin, että miten hauska onkaan, että elämä on ajanut minut kaikista mahdollisista pisteistä juuri tähän maailmankaikkeuden pisteeseen. Muutaman viikon kuluttua katselen taivaan pisteitä hieman eri pisteestä, kun tähtiharrastukseni vie minut Norjaan pohjoismaiseen planetaariokonferenssiin.”

Jonna Rintamäki on intohimoinen tähtiharrastaja ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursan aktiivi. Hän pitää Ursan planetaarioesityksiä, toimii tähtinäyttäjänä ja hänet voi bongata myös muista Ursan toimista.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa on vuonna 1921 perustettu tieteellinen yhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen ja yleisölle tietoa maailmankaikkeudesta, toimii tähtitieteen ja lähialojen harrastuksen edistämiseksi sekä edistää alansa kouluopetusta ja aikuiskasvatusta. Ursan jäsenyys on avoin kaikille avaruudesta ja tähtitaivaasta kiinnostuneille.

Miksi tieteellinen seura? -kampanjassa julkaistut muut kutsuvierastekstit

Ulla-Maija Forsberg: Joka kuukauden kolmas perjantai on pyhitetty Suomalais-Ugrilaiselle seuralle

Tuukka Tammi: Vetreä Vanhus ja varhaiskeski-ikäinen jäsen

Jarmo Saarti: Tieteelliset seurat verkostoitumisen, kouluttautumisen ja tieteen tekemisen kotipesänä

Salla-Maaria Laaksonen: Tieteilijä tarvitsee kodin

Lasse Lehtonen: Poikkitieteellisyys luo hyvän keskusteluympäristön

Lea Ryynänen-Karjalainen: Tieteellisen seuran merkitys sen yksittäisille jäsenille voi olla korvaamaton