Avoimen tieteen ja tutkimuksen periaate kannustaa avaamaan tutkimustuotokset kaikkien saataville ja käytettäväksi. Toisaalta tutkijalla on tekijänoikeus omiin tutkimustuotoksiinsa. AVOTT-sihteeristön artikkelisarjassa paneudutaan kysymykseen, miten avointa tiedettä voidaan edistää aineettomia oikeuksia kunnioittaen.

Kansallisissa ja kansainvälisissä avoimen tieteen ja tutkimuksen keskusteluissa nousee yhä enemmän esiin esiin lyhenne IPR (intellectual property rights). Suomessa aineettomina oikeuksina tunnettuihin oikeuksiin kuuluvat tekijänoikeus sekä erilaiset teolliset oikeudet, kuten patentit ja tavaramerkit. Iso kysymys on, onko avoimen tieteen edistäminen edes mahdollista loukkaamatta tutkijoiden ja muiden tahojen oikeuksia.

Mitä avoin tiede on?

Avoimen tieteen ja tutkimuksen yhteisenä keskeisenä ajatuksena on, että tutkimustuotokset olisi hyvä saada avattua kaikkien saataville ja käytettäviksi. Potentiaalisesti avattavia tutkimustuotoksia on monenlaisia. Tutuimpia ovat varmasti tutkimuksen tuloksista kirjoitetut artikkelit ja kirjat. Näiden lisäksi avattavia tutkimustuotoksia voivat olla tutkimuksessa hyödynnetyt aineistot, kuten mittauslaitteiden lukemat, tutkimuskyselyiden vastaukset tai jopa kasvi- ja eläinnäytteet. Myös tutkimustarkoituksiin valmistetut algoritmit ja ohjelmistot voivat olla mahdollisesti avattavia tutkimustuotoksia.

Yhtä moninaisia ovat myös mahdolliset käyttötavat avatuille tutkimustuotoksille. Ilmeisin käyttötapa lienee uuden tutkimuksen luominen. Tavanomaisen artikkelien ja kirjojen lukemisen lisäksi avattujen tutkimustuotosten joukkoja voidaan hyödyntää esimerkiksi tekoälyyn perustuvien menetelmien aineistona. Tutkimuksen lisäksi avattuja tutkimustuotoksia voisi hyödyntää myös opetuksessa, joko sellaisenaan tai työstämällä niistä selkeämmin opetukseen ja oppimiseen sovitettuja materiaaleja. 

Avatut tutkimustuotokset voisivat olla parhaimmillaan jopa kaikkien kansalaisten käytettävissä ja hyödyttää yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijoita.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Kuva: Muokattu Andrea De Santisin (Unsplash) teosta kirjoittamalla päälle COPY.

Viekö avoin tiede tutkijan oikeudet?

Ymmärrettävästi aivan kaikkia tutkimustuotoksia ei ole mahdollista avata, ainakaan ihan kaikkien käytettäväksi. Esimerkiksi joissain kyselyaineistoissa saattaa olla liian arkaluonteisia ja vaikeasti peitettäviä tietoja vastaajista, jolloin aineistoa voi luovuttaa vain hyvin harkitusti toisten tutkijoiden käyttöön. Avoimen tieteen ja tutkimuksen olennainen periaate onkin, että tutkimustuotoksia on hyvä avata niin paljon kuin mahdollista, mutta pitää niitä niin suljettuna kuin tarpeellista.

Silti jopa rajattu avaaminenkin herättää huolen aineettomien oikeuksien rikkomisesta. Joku on aina tutkimustuotoksen oikeudenhaltija, joka saa päättää, mitä tutkimustuotokselle tapahtuu, olipa tuotos minkä muotoinen tahansa - esimerkiksi tutkimuksesta tehdyn kirjan kirjoittajalla on siihen tekijänoikeus. Ennen kaikkea tutkimustuotoksen oikeudenhaltija saa vapaasti yrittää hyötyä siitä taloudellisesti. Mutta mitä tapahtuu taloudellisen hyödyntämisen mahdollisuudelle, jos tutkimustuotos avataan? Kukapa haluaisi ostaa tutkimuskirjaa, joka on jo vapaasti kaikkien saatavilla? 

Etenkin jos avoimen tieteen ja tutkimuksen edistäminen koetaan tutkijalle pakolliseksi toiminnaksi, syntyy helposti kuva, että samalla tutkijan omia aineettomia oikeuksia rikotaan.

Kenen oikeus?

Avoimen tieteen ja tutkimuksen (AVOTT) kansallisessa sihteeristössä työskentelevä asiantuntija Ilmari Jauhiainen on kirjoittanut artikkelisarjan, jonka tarkoituksena on hälventää aineettomiin oikeuksiin liittyviä epäselvyyksiä. Artikkeleissa selvitetään, miten näitä oikeuksia kunnioittava avoin tiede on mahdollista. Suurin osa sarjan artikkeleista käsittelee tekijänoikeutta, mutta yhdessä artikkelissa pohditaan myös patenttien vaikutusta tieteen avaamiseen.

Artikkelisarjassa tutkitaan esimerkiksi, miten erilaisten tutkimustuotosten tekijänoikeus syntyy ja kenelle se oikeus kuuluu. Perusperiaate tekijänoikeuden syntymisessä on selkeä: kunhan laadittu teos on tarpeeksi omaperäinen, sen tekijöille syntyy tekijänoikeus teokseen. Tutkimustuotosten kohdalla asiaa usein monimutkaistaa se, että tutkimukseen osallistuu monia henkilöitä. Tällöin voi olla vaikea määrittää, miten merkittävä yksittäisen tutkijan panos vaikkapa artikkeliin pitää olla, että hänellä voi katsoa olevan siihen tekijänoikeus.

Etenkin tutkimusaineistojen kohdalla asiaa mutkistaa edelleen se, että ne eivät välttämättä ole niin omaperäisiä, että niihin syntyisi tekijänoikeuksia. Esimerkiksi monivalintakyselyjen vastauksista syntyvä tietokanta on harvoin riittävän omaperäinen, että sitä voisi kutsua teokseksi. Tällöin tietokantaan saattaakin syntyä tekijänoikeuksia muistuttavia lähioikeuksia, jotka voivatkin kuulua joskus kyselyt tehneen tutkijan taustaorganisaatiolle. 

Soppaa hämmentää entisestään se, että tutkimuksen rahoittajat ovat saattaneet antaa rahoituksen vain sillä ehdolla, että jokin osa tutkimustuotoksiin syntyvistä oikeuksista kuuluukin heille. Näin käy usein, kun rahoittajana on jokin liikeyritys.

• Lue lisää tekijän- ja lähioikeuksien syntymisestä tutkimustuotoksille.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Kuva: Water Journal / Unsplash.

Nimi paperiin?

Tekijänoikeuksien syntymisen lisäksi sarjassa pureudutaan paljon keskustelua herättäneeseen kysymykseen, tulisiko tutkimustuotosten tekijänoikeuksia siirtää tutkijoiden työsopimuksissa tutkimusorganisaatioille, koska avoimen tieteen edistäminen sitä vaatii. Tutkijoita ja heidän edunvalvontajärjestöjään ymmärrettävästi huolestuttaa ajatus tutkimustuotosten tekijänoikeuksien laajamittaisesta ja automaattisesta luovuttamisesta työnantajalle. 

Ajatuksena ehdotuksessa on ollut se, että tutkimusorganisaatioiden olisi helppo avata kaikki mahdolliset tutkimustuotokset, kun ne saisivat tutkijoilta automaattisesti tutkimustuotosten tekijänoikeudet. Tämä helpottaisi tutkimustuotosten avaamista etenkin niissä tapauksissa, joissa tekijänoikeuksien haltijat jäisivät muuten epäselviksi.

Vaikka tutkimuksesta harvemmin syntyy mitään, mistä yksittäinen tutkija voisi suoraan taloudellisesti hyötyä, on tämä kuitenkin joskus mahdollista. Huolena on, että tekijänoikeuksien automaattinen siirto merkitsisi tutkijoille tulon menetystä, jota ei kuitenkaan korvattaisi millään tavalla.

Tekijänoikeuksien automaattinen siirtäminen tutkimusorganisaatioille voi vaikuttaa houkuttelevalta, mutta ratkaisu on kuitenkin vastoin avoimen tieteen kansainvälisiä ja kansallisia linjauksia. Linjauksissa tunnustetaan, miten tärkeitä tutkijoiden oikeudet omiin tuotoksiinsa ovat.

Sen sijaan artikkelisarjassa merkittävään rooliin tieteen ja tutkimuksen avaamisen keskeisinä työkaluina nousevat standardeiksi muodostuneet Creative Commons eli CC-lisenssit. Nämä lisenssit perustuvat tekijöiden vapaaehtoiseen päätökseen luovuttaa käyttöoikeuksia omiin teoksiinsa ja jättävät näin tutkijan oman harkinnan varaan, onko hänen tutkimustuotoksiaan syytä avata.

• Tutustu avointa tiedettä ja aineettomia oikeuksia käsittelevään artikkelisarjaan avointiede.fi-sivustolla. 

Teksti: Ilmari Jauhiainen, Avoimen tieteen sihteeristö